Joskus ehkä kannattaisi vaan kuunnella sitä fiilistä mikä on. Vaikka on tullut ilmoittauduttua tokokokeeseen, niin kannattaako sinne mennä, jos ei ole kaikessa terässä? Lauantaina olin sitä mieltä että kyllä kannattaa, tänään voisin sanoa että mieti tarkkaan. Hyvin tarkkaan.
Koe siis Janakkalassa, kerran ollaan käyty siellä ja ihastuttu. Lämmin ja kiva. Ilmoitin Sinnan sinne ja sitten en tietoisesti ajatellut koko asiaa. Ei esimerkiksi tullut niin tavoitteellisesti treenattua. Tai ylipäänsä tehtyä nyt niin tosissaan. Ajatukset koeviikolla oli töissä, ylitöitä ja ajatustyötä vaativaa tekemistä. Olin perjantaina niin puhki, että mietin jo kokeen perumista. En perunut. Heräsin pe-la yönä aamuneljältä ja sen jälkeen ei enää tullut. Taas mietin kokeen perumista, en perunut. Sitkeästi lähdettiin matkaan, onneksi Mari ja Myrtti lähti meidän porsasjengiin lisäksi, niin ei yksin tarvinnut mennä. Saati sitten ajaa.
Täytyy kyllä sanoa, että kokonaisvaltainen väsymys vei jännityksen ihan totaalisesti pois. Enpä ihan heti muista että olisin kehässä naureskellut tuomarin kanssa. Toisaalta sitten se älytön väsymys vaikutti kaikkeen muuhun mitä siellä kehässä tapahtui. Tässä suoritusjärjestys ja pisteet:
Paikallaolo 8
Metallihyppynouto 9
Tunnari 8
Ällä (seiso-maahan) 7
Ruutu 10
Seuraaminen 8
Ohjattu nouto 0
Luoksetulo 8,5
Kaukot 6
Kokonaisvaikutus 8
Paikallaolossa tarvitsi kaksoiskäskyn, kun Sinna taas oli ihan omissa ajatuksissaan. Sillä hieman painokkaammalla kaksoiskäskyllä sain loistavasti kaksi muutakin koiraa maahan... Hups. Metallinouto oli hidas kun mikä, tunnari ihan jees. Ällässä kaksoiskäsky maahan. Tähän asti vielä meni suht hyvin, Sinna oli hyvin kuulolla. Sitten ruutu. Lähti hyvin, meni maahan, pysähtyi, maltoin odottaa että seisoo kunnolla ja käskin maahan. Lähdin kävelemään suorituskaaviota ja tajuan, että Sinna syö siellä ruudussa. Tyytyväisesti tonki mattoa tassujen välissä ja oikein mässyttämällä nautiskeli löytämiään herkkujaan. Mietin siinä että mitä teen, päästänkö jonkin äänen tai teenkö jotain jolla kiellän Sinnaa. En tehnyt mitään. Kävelin vaan ja ehkä hieman painokkaammin kutsuin. Ja onneksi tuli. Tuomari kyllä naureskeli että löytyi jotain syötävää, mutta en olis osannut ajatella että tosta voisi kympin saada. Ihan käsittämätöntä :D
Mutta tommoinen itselöydetty herkku sitten vaikutti loppukokeeseen. Sinna oli tosi haahu, etsiskeli bonusherkkuja melkein kesken liikkeidenkin. Seuruu oli ihan älyttömän huonoa, siis Sinnan seuruuksi. Sitten tulikin se ohjattu, missä mä munasin ihan täysin. Valitsin suunnan, valmistauduin liikkeeseen. Lähdettiin seuruuseen. Komensin Sinnaa, joka haisteli ja haahuili. Sain onneksi pysäytettyä. Käännyin kohti koiraa. Ja ajatukset löi ihan tyhjää, että mihin suuntaan mun pitää se lähettää. Katselin siinä ja mietin että mitä teen. Näytin kättä vasemmalle ja annoin jonkun tosi epämääräisen käskyn. Sinna seisoi hetken hoomoilasena ja lähti hakemaan sitä oikeanpuoleista kapulaa. En sitten alkanut korjaamaan, kun en tiennyt että oisko se vaikka oikea ja ehkä tää on joku tarkoitus että Sinna hakee sitä mitä en näyttänyt. Tuomari kyllä ihmetteli miten olin niin rauhallinen ja kun kerroin nää ajatukset niin nauroi että vain naisen logiikalla :D Ihana tuomari!
Onneksi jäljellä oli vain kaksi liikettä. Luoksetulo meni hyvin, kaukoissa se koomailu näkyi Sinnassakin jo. Olin vain helpottunut että pääsin kehästä pois. Sen lisäksi, että ei saa jännittää, niin ei myöskään saa olla yliväsynyt Sinnan kanssa. Se imee niin tehokkaasti mun tunnetilat. Voi kuinka helppoa tää onkaan! Kokonaispistemäärä oli 234, mikä kyllä hämmästytti. Olin varma että ollaan saatu joku 100 pistettä, mutta hitsi. Tekninen osaaminen löytyy, vielä pitää saada se fiilis kuntoon. Ja seuraaminen. Meidän bravuuri on nyt huonointa ikinä ja se pitää ehdottomasti korjata. Sinna oli kyllä tyytyväinen. Pääsi toteuttamana omaa porsasteluaan ihan urakalla.
Nessien seuraneiteily oli varmasti tylsää. Sunnuntaina sitten pääsi vähän maalle juoksemaan ja vielä Myrtin aksatreeneihin tokoilemaan. Kaiken kaikkiaan hyvä viikonloppu, mutta ehkä mä vappuna sitten vaan nukun nää velat pois :D





Aikamoinen häiriö tuo nami ruudussa, eipä ole tullut treenattua ;) Mut kyllä se siitä taas, tarttis enemmän luottaa omaan intuitioon, mut sitä niin helposti tekee just sen suunnitelman mukaan.
VastaaPoistaJoo, kyllä oma intuitio on se mitä pitää jatkossa kuunnella. Pitää vaan oppia sekin että koska sitä intuitiota laiskottaa ja se haluaisi vaan maata sohvalla :D
Poista