Nessie koulunpenkillä

Kesäloma on koululaisilla näkyvillä, mutta Nessiellä alkoi vasta uusi kurssijakso. Viime torstaina oltiin taas Huotarin Oilin pitämällä jatkokurssilla, helle kyllä veti ohjaajan olon ihan veteläksi. Onneksi hallissa oli viileää, mutta ulkoa sinnekin tullaan ja ulkona oli kamalan nihkeää. Nää helteet ei oo mulle... Kurssilla käydään läpi tokoliikkeiden alkeita häiriössä, kehässä on samaan aikaan neljä muuta koirakkoa. Juuri sopivaa Nessielle :)

Eilen kuitenkin oli vielä extraherkkua, kun pääsimme piirin järjestämään Riitta ja Pekka Korrin koulutuspäivään. Pekalle oli toivomus päästä ja onneksi niin kävikin. Harmillisesti ilma oli todella kuuma, mutta onneksi se ei Nessielle ollut ongelma (toisin kun mulle). Olisi ollut kiva kuunnella muitakin, mutta nyt ei kyetty olemaan paikalla kuin oma vuoro.

Aloitin kertomalla meidän ongelmasta, mikä oli keskittymiskyky ja mulla se olo että Nessie ei tee mulle töitä, vaan palkalle. Keskittymään Nessie pystyy hyvinkin, mutta välillä vaan se vaikka palkan jälkeen ampaisee suuntaan x - ennakoimatonta toimintaa.

Aloitettiin ihan jo pelkästään siitä, että jos haluat koiralta 100% niin ole itsekin valmis antamaan 100%. Itse siinä jutellessa seisoin Nessie remmissä ja annoin sen touhuta mitä touhusi. Se oli oikein. Sen sijaan että käsketään maahan tai muuten käskyn alle, niin kytketään vaikka kiinni. Tässä kohtaa tunsin omantunnon piston, olen liikaa pitänyt Nessietä sivulla ja namittanut, keskittymättä itse. Otin jo samantien käyttöön palkkasanan liikkeen loppuun, hyvä ja taputus kylkeen, mikä on merkki siitä että nyt saat touhuta omias kun minä kuuntelen kouluttajaa.

Tehtiin sitten pätkä seuraamista ja peruasennosta naksautus ja nami. Ei ongelmia, niin siirryttiin siten että seuruutetaan nurmelta asfaltille ja asfaltilla perusasento. Ihme kyllä, ei mitään ongelmia. Sitten päin ihmisiä ja siinä Nessie sitten olisi kovasti mennyt pussailemaan kivoja uusia kavereita. Sen sijaan että oltaisiin otettu uudestaan, niin ketjutettiin takaperin ja mentiin perusasentoon kivojen ihmisten lähelle ja iso kasa naksuja ja aina perään nameja. Uudestään lähestyminen ja mikäli keulii, niin kevyt äpäp. Mikäli menee hyvin, niin nätti kehu (tähänkin opettelua, eli semmoinen kehu minkä voi antaa liikkeen aikana eikä katkaise toimintaa). Lähestyttiin, kehuin, pysähdyin, naks ja nami. Monta namia. 

Siirryttiin vaikeimpaan kohtaan, eli lähestyminen toisia koiria kohden. Aloitettiin suoraan siitä että mentiin siihen lähemmäs peruasentoon palkkaamaan ja sitten lähestyminen - ei ongelmia. 

Tiiviisti kun on nyt palkattu siitä lähellä pysymisestä, niin siihen väliin on hyvä tehdä niitä vauhdikkaampia liikkeitä. Luoksetulo, missä naksautin lähestymisestä ja kunnon leluleikkiä. Ja jotta ei tottuisi pelkkään lähelle tuloon, niin aloiteltiin evl:n tyhjäänlähestystä lelulle. Kunnon leikki ja vaivihkaa kiinni. Nessiellä ei aiettakaan lähteä hummailemaan.

Sen jälkeen keskusteltiin liikkeestä vapauttamisesta. Kokeessakin koiraa saa kehua. Eli se nätti kehuminen pitää opetella (hyvä, hieno), meillä jes! on vapauttava, joten sitä ei siellä käytetä. Se kuuluu treenitilanteeseen. Jes! ja naksu ei kuulu samaan aikaan annettaviin merkkeihin, sillä molemmat on merkki palkalle. Eli tehtiin niin, että perusasento, liike päättyy-kehoitus ja siitä hieno, hyvä, sosiaalinen palkka. Naksautuksesta heti nami. Pekka piti naksua, koska mä olin niin surkea siinä. Pitää omat aivot ohjelmoida :D

Tätä kautta lähdetään sitten rakentamaan liikkeiden väliä. Joku käsky siihen lähellä olemiseen (meillä liki). Tehdään liikkeen lopetus, sosiaalinen palkka ja siitä siirtyminen likiin. Siinä kun koira tulee sivulle likissä, niin naksautus ja se nami - ketjuttamista. 

Arkeen sitten kuuntelemista ihan ilman nameja tai leluja, jotta koira tajuaa ketä kuunnella.

Ihan älyttömän hyvä koulutus! Olisi pitänyt jäädä kynän ja kirjan kanssa kuuntelemaan. Tuntuu että tässä kirjoitettuna ei ole edes kaikki se, mitä sieltä sain. Pakko päästä toiste uudestaan :)