Milja pääsi ihan extempore jäljelle. Äiti sattui soittamaan että mustikkametsään on tippunut avaimet, avuksi etsimään. Päätin ottaa Miljan mukaan ja jälkivaljaat, josko vaikka pääsisi vähän nenää käyttämään. Pääsihän sitä, sillä autolta piti nuuskia tie äidin luo metsän keskelle. Sain puhelimella selville paikan mistä lähteä metsään ja eikun nenä toimimaan. Milja lähti porskuttamaan kun höyryjuna, hirmu nopealla tahdilla. Kerran jouduin pysäyttämään kun en meinannut pysyä tahdissa mukana, mutta sitten taas mentiin. Juuri ennen loppua Miljalta meni pasmat sekaisin kun Pete päätti poiketa toiseen suuntaan - Miljalle tuli hätä että lauma hajoaa ja jälkeen keskittyminen meni siinä. Sen jälkeen oli vaikea saada takaisin jäljelle, onneksi oltiin jo niin lähellä että äiti näkyi eikä supernenää enää tarvinnut. Harmillinen lopetus jäljelle, mutta ei mitään mahda. Mun vika kun en opastanut tarkempaan kanssakulkijaa ;)
Avainten etsinnän ajan Milja sai kirmata vapaana, syödä mustikkaa ja leikkiä metsuria. Esine-etsintää kun ei olla koskaan edes ajateltu harjoitella niin ei voinut sitä leikkiä. Tiedä olisiko tuolta edes koira onnistunut löytämään avaimia, siellä oli ihmiset kulkeneet mustikoiden perässä niin ristiin rastiin että häiritseviä hajuja on varmasti. Ja ei niitä avaimia sitten löytynyt, harmin paikka. Tosin sekin mahdollisuus vielä on että ne löytyy äidiltä kotoa... Mutta kaikenkaikkiaan Miljalla oli hauskaa. Oli muuten ensimmäinen jälki joka ei ollut mun tekemä, hyvin porskutti. Pitäisi nyt aktivoitua tässäkin lajissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti