Sinnan kanssa ravikilla tokoilua. Takana metsälenkki, jonka aikana Sinna juoksi maa-ampiaisten pesään (ei onneksi vaikuttanut saaneen pistoja). Olisi pitänyt jäädä kotiin.
Siis huoh. Alku oli lupaava, tai jos tarkemmin ajattelee niin oliko sittenkään? Pelkkää peruasentoa, Sinna oli hammaspiraija joka pomppi. Aika rajusti sain komentaa ennen kuin lopetti. Hihnaseuraamisen teki tosi nätisti, ihan pitkääkin pätkää. Kerran nappaisi hihnasta, muuten antoi olla. Sen aikana kun häiriköin Venniä, niin makasi kiltisti paikallaan.
Mutta jättävät. Voi kiesus. Ihan ensin peruuttelin ja käskyttelin, teki nätisti mutta kuumasti. Muutenkin tuntui että Sinna oli kuin räjähdysherkkä pommi. Metsässä oli energiaa kulutettu ja nyt se alkoi mennä jo väsyneen energian puolelle. Mutta joo, ne jättävät. Ei niistä sitten oikein tullut mitään. Peruuttaessa onnistui, molempien naama menosuuntaan ei. Tuleva koe kiristi hermoja ja siinähän se. Ketuiks män.
Hieman rauhoituttiin, Sinna sai olla paikkamakuussa ja sitten kierrettiin vielä yleisen kentän ryhmäläisiä, remmissä. Siinä samalla hieman jättäviä ja rauhallisemmalla moodilla onnistui.
Tosiaan koe sunnuntaina. Tällä hetkellä tuntuu siltä että siellä voi tapahtua mitä tahansa. Siihen asti lomaillaan. Ellei sitten jättäviä ihan ihan vähän. Pikkuriikkisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti