Lauantaina kävimme heti aamusta Marin kanssa hieman liitelemässä. Tehtiin pieni radanpätkä, joka piti sisällään pari putkea, hyppyjä ja kepit. Vauhtia ja irtoamisia. Sinnan kanssa rataa voisi ajatella "rata kepeille asti" ja "rata kepeiltä loppuun". Eli siis pätkissä tehtiin. Alku meni aika kivasti, tosin ongelmia tuli yllättäen irtoamisten suhteen. Putkeen irtoaa kyllä, mutta hypyille ei, Yhtään ei voi itse hidastella. Keppikulma oli myös vaikea, 90 asteen kulma vieläpä väärältä puolelta. Vaikka käytin voimakkaastikin käsiapua että Sinna sujahtaisi oikeasta välistä, niin silti ei auttanut. Valssilla siis oikealta puolelta. Keppien jälkeisellä hypyllä yllätti kun poispäinkäännös toimi loistavasti. Jotain uutta kivaa on opittu :D Pahana ongelmana meidän agilityssä nyt pidän rimojen tiputtelua. Jos juoksen kovaa edellä, Sinna tiputtelee rimoja. Jos heiluttelen käsiäni väärin ja häiritsevästi, Sinna tiputtelee rimoja. Sittenkin jos minä koetan olla kunnolla, niin rimoja tippuu. Nopean koiran syndrooma, tykittää vaan eteenpäin eikä välitä esteistä. Huoh. Katsotaan jos hyppytekniikan treenaus auttaisi.
Agin loppuun Mari häiriköi Sinnaa vielä paikkamakuussa ja Sinna oli pähee. Muutaman kerran houkutus oli liian suuri mutta pääsääntöisesti pysyi. Upea pikku possu!
Treenien jälkeen vaihdoin koiraa ja ajeltiin Miljan kanssa mökille uiskelentemaan. Tai Milja uiskenteli, mulla oli niin kylmä että jäi välistä :D Iltapäivästä käytiin vielä Sinnan kanssa pyörimässä rantapuistossa, siellä oli liikuntahuvit-tapahtuma joten oli kiva käydä ihmisvilinässä pyörimässä.
Sunnuntaita piristi tokoilu Hannan ja Dollyn kanssa. Käveltiin lähikoulun kentälle. Sinna ei harmi vaan oikein pitänyt somasta Dollysta, harmi, olisi saanut purkaa energiaa leikkimällä. Mutta voi sitä energiaa purkaa tokoillenkin ;) Aluksi otettiin paikkamakuu, aikaa ei harmi tajuttu katsoa. Hanna oli piilossa ja itse näkyvillä. Sinna pysyi nätisti, kerran laski pään maantasalla mutta nopeasti nosti ylös. Paikkamakuun jälkeen aloitettiin merkillä. Kotona ollaan hieman harjoiteltu ja siellä Sinna ei enää keilannut tötsää nurin. Mutta, ulkonapa sen teki. Koetin tehdä taas sitä tuttua että pysäyttää ennen tötsää, mutta tultiin siihen tulokseen että silloin se ei opi sitä merkkiä itsessään. Mietiskeltiin ja pohdiskeltiin erivaihtoehtoja, parhaimmaksi osoittautui kierrä-käsky. Eli käskyllä merkkiä kiertämään ja naksaus. Täytyykin pian mennä tuonne kentälle koettamaan tuota uudestaan :)
Kapulakin kaivettiin esiin. Nyt oli uusi, pureskelematon kapula, toivossa siis että sitä ei edes pureskella. Aluksi ihan perusasennossa istumisesta nostoa, siinä Sinna napsi sitä ennen aikojaan mutta kuitenkin suht rauhallisesti. Muutama vauhtinouto, joihin olin todella tyytyväinen. Hakee vauhdilla ja tuo hyvin, suu suht rauhallisena. Parasta noutoa tähän asti. Tällä jatketaan. Noudon jälkeen vielä hieman seuruuta, siinäkin oli väljyyttä. Pitänee jatkaa muutaman askeleen treenejä. Lopuksi vielä luoksetulo, joka oli vauhdikas mutta ei lähtenyt ekalla käskyllä. Ei muuten ollut eka kerta, pitääkin tuohon kiinnittää huomiota.
Kiitos Hanna seurasta, oli todella kivaa ja hyödyllistä!
Treenien jälkeen tuntui että energiaa riitti, joten tällä kertaa nappasin Miljan rantapuiston urheilutunnelmaan mukaan. Milja yllätti positiivisesti makailemalla rauhassa maalialueella, jossa ihmisiä ja ääniä oli paljon. Ainut mikä välillä aiheutti pientä levottomuutta oli parin metrin päässä oleva makkarakoju tuoksuineen. Oli kieltämättä aika ilkeä paikka tommoisen herkkupaikan vieressä, mutta totuttiin me siihenkin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti