Mistähän se johtuu että viime aikoina on kaikessa tekemisessä ollut hirmu kiva fiilis? No, oli syy mikä hyvänsä, niin hyvä juttu vaan. Tänään siis pientä kotitokoilupuuhastelua ajan vietteeksi molempien kanssa. Aikalailla samoja juttuja. Molemmille perusasennossa nökötystä ja askelsiirtymiä. Milja teki rauhallisella varmuudella kuten aina. Pelkkä katsekontatkin pito "sivu" käskystä meinasi lurpahdella, mutta tommoista ei juuri Miljan kanssa ole tehtykään. Sinna oli aivan pätevä, siirtymiset eteen, taakse ja sivuille olivat aivan loistavia. Kontaktipaikka pysyi varmana ja askeleen siirtymisessäkään ei ampaissut kauaksi eteen. Treeni tuottaa tulosta :)
Kaukoja. Miljalla meinasi ensin mennä etenemiseksi, mutta takapalkka auttoi. Lähinnä hinkattiin istumista ja maahanmenoa, missä meinaa edetä. Takapalkka auttoi siis. Sinnan kanssa maton päällä, maahan-seiso-maahan kuviota sekä istu-maahan-istu. Eroteltuina toimivat,yhdistettynä ei. Tulee myös liikaa palkkaan kiinni, heittämällä namin jälkojen väliin alkoi ennakoida sitä ja peruuttamaan. Mutta parempi kuin viimeksi.
Sitten taas väliä, eli jalkojen väliin tulemista. Into kosketuskeppiä kohtaan oli yhtä loistavaa kun aikaisemminkin. Tällä kertaa Sinna oli miettinyt että mikäs homma tämä olikaan ja toimi aivan loistavasti. Milja joutui taas vähän miettimään että mitäs onkaan. Sinnan kanssa pystyi jo välillä jättämään kosketuskeppiä pois, Miljalla taas tehostamaan. Hassua, kuinka erilailla koirat oppiikaan. Sinna miettii pari päivää hommaa, Milja taas oppii kerralla nopeasti mutta taantuu sitten hieman välipäivinä. Pitää koettaa ottaa videota tästä kosketuskeppihurjastelusta.
Sinna sai ihan vain kuvaussession kunniaksi harjoitella kapulan nätisti pitoa. Kapula oli Miljan vanha, hieman iso Sinnalle mutta on onneksi kitaa minne laittaa.
Milja ei halunnut tänään ottaa kapulaa suuhun, joten sai tyytyä pelkkään poseeraamiseen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti