Juoksut on ohi ja normaalielämä jatkuu taas. Päätin ryhdistäytyä tokon osalta ja alkaa ajelemaan maanantaisin Renkomäen hallille, missä on piirin yleinen tokovuoro. Hallin alusta ei ole suosikkialustojani, kova ja liukas. Eli mitään vauhtijuttuja ei voi ottaa, mutta on se omaa eteistä parempi. Plus että tuolla on muitakin, joten häiriötreeniä samalla.
Mitään treenisuunnitelmaa en tehnyt, nakkasin vaan treeniliivin ktaskuun nameja, naksun ja lelun. Eli simppeleillä tarvikkeilla mentiin, tarkoituksena kun oli vaan ottaa tuntumaa halliin. Olisi kuitenkin ollut hyvä tehdä edes varasuunnitelma, koska Sinna ei tuntunut olevan hallista moksiskaan niin pystyi tekemään aika normaalisti. Joten siis tehtiin normaalisti suunnittelematta. Askelsiirtymillä aloitettiin, en ollut niihin tyytyväinen niin menin matotettuun kohtaan (hypyn luona) ottamaan niitä, josko alusta vaikuttaisi. Vaikutti se hieman, mutta ei niin paljon kun olin ajatellut. Liike ei vaan mennyt niin hyvin kuin kotona. Siinä hypyn luona hengaillessa sitten otettiin hyppyäkin, siinä oli hieman ongelmaa seisomisen kanssa. Jonnalta tuli hyvä huomio, silloin Sinna malttaa seisoa rauhallisesti kun itsekin olen rauhallinen. Tämä olisi pitänyt tajuta itsekin, mutta koska en tajunnut niin juuri tämän takia ei pitäisi juuri yksin treenailla - treenikaveri huomaa virheet.
Hypyn vieressä norkoili ruutu, joten sujuvasti siirryttiin sinne. Ruutuun lähetystä parin metrin päästä ilman targettia tai muutakaan. Ihan vaan kylmiltään ja humps sinne meni. Toistoja, joiden myötä parani. Sinna juoksee kyllä ruutuun hieman epävarmasti, siitä näkee että tietää mennä eteenpäin, mutta ei oikein minne. No, tähän varmaan auttaisi se targetti mutta kun sen Sinna haluaa syödä. Katsotaan josko aika ja treeni korjaisi tätä epävarmuus ongelmaa. Hieman mietin alustan vaikutustakin, ei sinne viitsi oikein juosta kun pysäytyskäsky tulee kosva vain. Olisiko paremmalla alustalla laukannut ruutuun, koska silloin voisi pysähtyä nopeammin? Mene ja tiedä.
Kaukoja, jotka eivät toimineet sitten yhtään. Siinä ajassa kun ehdin vetää henkeä, on Sinna tarjonnut jo montaa eri asentovaihtoa. Aktiivitaavipossu. Myös selkästä etutassujen rajasta oli apua, silloin osasin paremmin korjata väärät siirtymäasennot. Tämän jälkeen minimaalisen pieni tauko, hetken istuskelin ja katselin muiden touhuja. Hieman merkkiä, ihan ok, pysäytys ei ollut niin topakka kun pitäisi. Tästäkin kyllä syyttäisin alustaa? Toisaalta en voi alustaa syyttää ihan kaikesta :D Lopuksi vielä seuraamista, joka venyi aiottua pidemmäksi. Ja sen syynä olin minä ja mun osaamattomuuteni. Kuinka vaikeaa voikaan olla vasemmalle kääntyminen? Oikeasti, tässä on sitä kohta kahdeksan vuotta opeteltu eikä vieläkään onnistu. Jalat ei tottele, ei toimi. Tästä kotiläksyä ja mietintää.
Eiköhän tuonne tule toistekin mentyä, kokemus oli kaikenkaikkiaan positiivinen. Suurin syy tonne mennä on juurikin ne apusilmät, ilman niitä virheitä tulisi roppakaupalla enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti