Lauantaina oltiin Vantaalla Hakunilan seudun koiraharrastajien järjestämissä agilitykisoissa. Tuomarina toimi Kari Jalonen. Fiilis kisoihin mentäessä ei ollut mikään paras, eikä se parantunut ekaa rataa katsoessa. Radan alku olisi ihanteellinen valsseille, meidän kompastuskiville. Päätin sitten että tehdään vaan parhaamme ja se saa riittää. Valsseja en edes lähtenyt yrittämään, vaan takaaleikkauksia. Varuiksi vielä lähdin Sinnan kanssa samaan aikaan, koska meillä on ollut ongelmia ensimmäisen riman tippumisen kanssa, kun Sinnalla on kiire perään. Sinna lähti kuin tykin suusta ja oikein yllätyin kuinka irtoavasti meni, siis Sinnaksi. Keppejä edeltävällä hypyllä Sinna muutaman kerran pomppi mua kohti kun kyseli että minne, ei osannut siinä kohtaa irrota suoraan. Viimeisen esteen jälkeen ei ollut hajuakaan tuloksesta, eli rataan keskittyminen meni omalta osalta hyvin. Nolla oli hyvin positiivinen yllätys! Tässä vielä video radalta.
Toinen rata oli hyppyrata. Välissä odoteltiin medien ja maxien hyppärit ja kävin sitä vähän katselemassakin. Rata ei vaikuttanut niin pahalta ulkoapäin, kun rataantutustuminen osoitti. Alku oli meille tosi huono, olisi sopinut että pystyy koiran jättämään, mutta en uskaltanut. Alussa ne meille ongelmakohdat olivat, loppu olikin ihan iisiä. Onni oli että rata tuli videoitua, sillä videolta vasta näki missä kohtaa virheet tuli. Itse luulin kokoajan että kolmas rima tippui ja sen jälkeen päätin että nyt vaan mennään lujaa. Lujaa menemisen takia putkin jälkeinen muurin palikka tippui, kun en ottanut koiraa huomioon sen tullessa putkelta. Videolta katsottuna se olikin jo ensimmäinen rima tippui - yhtäaikaa lähtemisestä ei siis ollut mitään hyötyä tämän asian suhteen. Lisäksi Sinna pomppasi hieman eteenpäin lähdössä, mikä edesauttoi sitä että ensimmäiselle esteelle lähdettiin huonosti. Possu, tuommoista pomppimista ei hyväksytä. Tässä linkki Maijan kuvaamaan videoon radasta. Toivottavasti se näkyy :)
Kokonaisuudessa olin aivan hurjan tyytyävinen kisoihin. Virheitä ei oikeastaan tullut missään semmoisessa mitä en olisi osannut odottaa. Nolla tuli isona yllätyksenä, niihin virheisiin kun on tullut totuttua. Nyt täytyy miettiä että kannattaako sitä lähteä seuraaviin kisoihin ennen kuin Sinnalle saa kunnolla sitä häiriökestävyyttä hypyille. Radat kuitenkin menevät muuten puhtaasti, virheitä tulee pudotuksista.
Kisojen jälkeen mentiin vielä Maijan elukkapentueelleen järjestämälle puuhapäivälle. Ohjelmassa oli hyvä Liisan pitämä tietopaketti koiran lihashuollosta. Pitkä päivä teki tehtävänsä ja luentoa kuunneltiinkin hiljaisuudessa, Sinna torkahti ja itsekin meinasin torkahtaa... Luennon jälkeeen oli kiva päästä ihastelemaan pentusia, on niistä kasvanut isoja! Sinna taisi olla pienin vaikka oli vanhempi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti