Maanantai-illan masentavat ja mieltä kohentavat pienet treenit. Sinnan kanssa ihan vain kahta asiaa, kapulan pitoa ja kaukoa, vuorotellan pieniä pätkiä. Kapula masensi ja kaukot kohensi mieltä.
Kapulan kanssa siten että istun lattialla ja Sinna tulee ja ottaa kädestä. Tarkoitus oli siis harjoitella nätisti pitoa, mikä kyllä onnistuu, mutta siten että otettuaan kapulan multa Sinna peruuttaa metrin. Muutettiin sitten harjoitusta siten, että tavoitteena olisi Sinna pitämässä kapulaa siinä mistä otti sen. Naksautus siis heti kapulan oton jälkeen. Muutama toisto siten, sitten sekunti enemmän kapulanpitoaikaa - lähti peruuttamaan. Koitin jopa siten että käskin istumaan ja annoin kapulan, istumisesta lähti peruuttamaan. Syvä huokaisu. Oikea ja pureskelematon pitotekniikka on siis kyllä hallussa, mutta mun lähellä olo kapulan kanssa epävarmaa.
Kaukot oli hienot. Tein ihan kaikkia vaihtoja, seisomisesta maahan suullinen käsky oli muuttunut maahan sanan sijaa maa-sanaksi. Tiedä sitten onko noin pienellä muutoksella eroa vai oliko Sinna vain oppinut sen oikean tekniikan. Mutta kertaakaan ei seisomisesta mennyt suoraan maahan, vaan aina taaksepäin maahan, juuri niin kuin on opetettu. Istu-seiso vaihdossa vielä vähän edistää, mutta silti olen tyytyväinen. Välimatkaa tosin ei vielä ole, mutta eiköhän sitäkin kohta päästä kasvattamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti