Perjantaiaamuna oli aivan ihana herätä, kun lunta oli tullut. Loppiaisvapaan ansiosta pääsi aamusta jo metsälenkille ja Riikan poppoo lähti mukaan. Aivan mahtava aloitus päivälle, mukava metsälenkki lumisessa maisemassa hyvässä seurassa.
Illalla olikin ohjelmassa agilitytreenit ja rata tehtiin aluksi kisanomaisesti. Sinnalla meni ihan hyvin, mutta ensimmäinen ongelma tuli kepeillä. Vauhtia oli liikaa ja liukas alusta, Sinna meni kyllä oikeasta välistä sisään mutta sitten loppui pito tassuista ja kyljellään liukui seuraavaan keppiin. Auts :( Onneksi pieni possu ei vähästä hätkähdä, joten ylös ja matka jatkui. Seuraava virhe tuli tokavikalla hypyllä, kun lopetin ohjaamisen kivalla loppusuoralla, täysillä juoksua ja huusin mennään!. Äh, ohjaajaherkällä koiralla ei onnistu. Toinen kierros menikin sitten paremmin, kepeillekin mentiin maltilla. Itse sekoilin putkien kanssa mutta Sinna toimi. Rataharjoittelun lisäksi tehtiin valssiharjoituksia, jospa Sinna pikkuhiljaa kestäisi niitä. Siinä sivussa myös puomin kontaktitreeniä ja hieman tokoa. Erityismaininnan Sinna saa hienosta paikallapysymisestä, kun itse samalla avustin toista koirakkoa. Ei liikettäkään, vaikka iskin kovaa vauhtia namia toisen koiran nenuun. Possu oli pätevä :)
Lauantai ja sunnuntai otettiin rauhallisesti, lähinnä vaan ulkoiltiin ja makoiltiin. Ulkoilua tuli harrastettua tavallista enemmän ja kamerakin pääsi mukaan kerran. 
Sinnalla oli yllään messarista löytämäni Hurtan hupparimallinen mantteli - ostin siis ihan sovittamatta kun oli halvalla. Tuossa mallissa on mielestäni ongelmana se, ettei se tule tarpeeksi takakankkuja suojaamaan. Sattumalta vähän reilu koko ja ei-niin-perusmallinenpossu yhdistelmä oli yllättävän hyvä. Takki tulee suht pitkälle taakse, että pystyy käyttämään vauhtilenkeillä. 
Maanantaina oli arkeen paluu, mutta ei se silti estänyt käymästä töiden jälkeen metsässä. Lumi valaisee nyt niin kivasti että näkee mennä ilman otsalamppuakin. Ja koirat nauttii. Illalla tosin vielä ryhdistäydyttiin tokoilun parissa. Alkoi hyvin, päättyi huonommin. Pitäisiköhän sitä säästää nuo varmat huonot liikkeet loppuun? Sinnan kanssa siis. Aloitettiin metallinoudolla, toi. Jatkoin seuraamisaskelilla, askelta eteen, taakse ja sivuille. Tosi hyvä. Villinä ideana päätin kokeilla avoimen luokan kaukoja välimatkoineen päivineen. Yllätys yllätys, se osaa! Tauon jälkeen merkin kiertoa ja sinne pysäyttelyä, hieno vauhti koko ajan. Pysähtyy kun käsketään. Taas pientä avoimen kokeilua, luoksetulo pysäytyksellä. Onnistui tosi hyvin. Jättäviä, ei mitään ongelmaa. Oli jo semmoinen olo että hitsi, mehän osataan! Kunnes kaivettiin se kapula.
Se saamarin kapula. Tai tähän kohtaan voisi sanoa että saamarin minä ja kapula. Aloitettiin siis ihan nätisti pitoharjoituksilla. Sitten ahnehdin. Kokeilin koko liikettä (tyhmä tyhmä). Ja meneehän se sinne ja nostaa sen, mutta tuo pureskellen. En palannut tarpeeksi taaksepäin, vaan otin pitoharjoituksia että Sinna oli sivulla. Ylhäältä kun annoin kapulan, niin otti ja pureskeli. Alhaalta annettassa piti nätisti. Mitä opin? Ei harpota harjoituksissa vaan hiljaa hyvä tulee. Tässä menee ainakin puoli vuotta ennen kuin avoimen luokan kokeeseen on asiaa, miksi siis en rakentaisi noutoa rauahssa?
Sinna ei suinkaan tehnyt noita kaikkia putkeen, vaan tosiaan siellä oli parikin taukoa välissä joiden aikana Milja sai puuhastella. Miljan kanssa se on semmoista tokomaista humputtelua ja muuta kivaa. Milja sai noutaa ja sitten hyvänä koekaniinina testailtiin että miten mun pitää paikallaan käännöksissä niitä tassujani siirrellä että se on koiralle helppoa. Testataan siis Miljan avulla hyväksi ja sitten vasta Sinnan kanssa :D Miljasta on myös tullut tosi hyvä jalkojen läpi pujottelussa. Kävelen siis eteenpäin ja Milja pujottelee samalla jalkojen välissä. Myös napa-temppu alkaa olemaan kasassa, napa on siis sitä että Milja tulee istumaan suoraan eteen. Hitsi, mitähän kivaa tässä vielä keksiikään :p
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti