Ainakin kotioloissa. Eilen iltaruun Milja sai helpolla, rustoluu nenän eteen. Sinna taas joutui hieman touhuilemaan ruuan eteen ja eipä tuo tuntunut haittavaan. Aloitettiin perusasennoilla. Ensin oli hieman sinkoileva ja sormet napsiva, mutta mustavalkoisuudella se loppui. Nami tulee vain ja ainoastaan housunsauman kohdalta ja silloin kun se pieni muumiperä on maassa. Ei siis saa loikata namia ottamaan. Askelsiirtymät eteen ja taakse olivat loistavia. Pieni koira toimi täydellä teholla ja katsekontakti oli tiivis. Kummasti tuo palkanpaikka vaikuttaa. Tehtiin myös sivusiirtymiä, vasemmalle siirtyminen oli tiivistä, oikea taas meinaa hajota. Jotain tuolla on tekemistä mun vasemman jalan kanssa ja sitä pitää pohtia.
Paikallaankäännöksissä meinaan huomasin kuinka kiinni Sinna onkaan vasemmassa jalassa. Käännökset oikeaan ja vasempaan ovat tiiviitä, kun teen ne vasemmalla jalalla. Eli vasen jalka aloittaa kumpaakin suuntaan käännöksen ja Sinna seuraa tiiviisti. Sivuttain siirtymässä vasemmalle aloitan oikealla jalalla, mutta koska Sinna siirtyy vaan vasemman mukana niin pysyy tiiviinä. Oikealle tämä ei toimi, vaikka vasen aloittaa. Tökkiikö siinä sitten vastaan mun oikea jalka, joka tulee Sinnan ja vasemman jalan tielle ja estää tiiviyden? Astun siis ristiin. Pitää tehdä näitä jonkun valvovan katseen alla.
Keksin myös makuuhuoneessa treenatessa että ikkuna heijastaa hyvin meidän liikkeet, joten ei tarvitse katsoa koiraa. Tehtiin askelsiirtymiä ja itse katsoin tiiviisti vaan ikkunaan ja Sinnalla edelleen pysyi kontakti! Ikkuna siis korvatkoon jotenkin treenikaverin :D
Kaukoharjoittelua jatkettiin maton päällä ja paljon paremmin meni kun viime kerralla. Seisomaan nousu alkaa olemana parempaa, jalat pysyvät paikallaan. Huomasin muuten vaihtaneeni seis-käskyn ylös-käskyyn, ihmekkös Sinna ei ole oikein toiminut. Nyt kuitenkin toimi tuo ylös, se on siis toimiva käsky nyt. Naksutinta en mitenkään voi käyttää kaukojen harjoittelussa, sen kanssa Sinna menee liian säheltäväksi. Rauhallisuutta ja selkeyttä. Selkeä käsky, rauhallinen kehu ja rauhallinen nami. Ja se nami annetaan siten että koira ei tavoittele, vaan pysyy juuri siinä missä onkin.
Jättäviä katseltiin ihan pikkaisen, seisomisen kanssa ongelma se että Sinna kääntyy mun perään kun kävelen ohi. Tätä oon nyt vahvistanut etupalkalla. Maahanmeno on hidas, siihen alettiin tekemään nopeutta. Käskystä vien ihan namilla maahan pari kertaa, näköjään siinä käskyn painotuskin vähän muuttui. Mutta toimi. Tässä välissä puhelin soi ja laitoin Sinnan paikkamakuuseen siksi aikaa kun löpisin puhelimessa. Hyvin pysyi, tosin siitä ei ollut epäilystäkään. Taitaa olla ainut liike missä Sinnaan luotan täysin :D
Hirmu kivaa oli ja lopuksi Sinnan kanssa leikittiin. Mä en edes muista koska viimeksi olisin ollut näin innostunut tokosta, jotenkin tää pitkä tauko on enemmän vaikuttanut siihen että kaipuu agilitykentille on hirmuinen. Mutta nyt sekin kaipuu pieneni kun toko tuli kuvioihin ja se on hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti