Esiintymistä ja ongelmia

Eilen oli kirjastolla nuorisotoimen järjestämä lemmikkitapahtuma, jossa meidän seura esitti toko- ja pk-näytökset. Sinna pääsi esittämään tokokoiraa. Paikalla oli tosi kivasti porukkaa, suurin osa lapsia. Ja jehna, sekin riitti tekemään mulle jännittyneen olon. Olin varma että Sinna karkaa, jää auton alle tai jos ei sitä niin menee niin iloisesti jotain lasta tervehtimään että lapsi kaatuu ja nousee hirmuinen älämölö. Tai sitten vain yksinkertaisesti Sinna ottaa hatkat ja katoaa hamaan tulevaisuuteen. Ai mitenniin oon aiemmin tokoillut hyvin häiriöherkän koiran (Milja) kanssa? Ensimmäisessä näytöksessä Sinna sai ollakin kiinni. Tehtiin pientä seuruuta, jättäviä ja luoksetulo. Näytöksien välillä rentouduin, rakensin siihen alueelle ruudun ja merkin ja leikittiin niillä. Palkkasin patukalla. Sain itsevarmuuden ja luottamuksen takaisin. Seuraavassa näytöksessä Sinna olikin suurimman osan ajasta irti. Ja ei edes yrittänyt lähteä mihinkään (niin, miksipä se edes lähtisi?).



Hirmu hyviä huomioita tuli tuolla tapahtumassa. Yksinään kun useimmiten treenaa, niin ei ole ulkopuolisia silmiä tuijottelemassa. Vartaloavuista tuli kommentteja, teen niitä ihan huomaamattani. Voihan hitto, mä oon niin kovasti koettanut päästä niistä eroon. Enemmän siis kimppatreenejä. Itsenäisiä huomioita tein ruudun kanssa treenatessa, lyhyeltä matkalta Sinna teki ensimmäistä kertaa evl-tyylisen ruudun. Eli ensin merkille ja sitten ruutuun. Ja sehän onnistui!



Tapahtuman loputtua kurvasin vielä kentälle ja tein siellä vähän korjaavaa treeniä. Liikkeestä jätöt olivat tapahtumassa hävettävän huonot ja jatkuivat samaa kentälläkin. Liikkeestä maahanmenossa Sinna jäi maahan pylly pystyssä. Tässä kohden mietin että olisiko tokonäytökset asfalttialusta tuntunut niin inhottavalta, että nyt Sinna ei tykännyt tehdä? Mene ja tiedä, mutta ongelmia oli myös liikkeestä seisomisessa. Sinna ei pysähtynyt. Se on taas nyt niin fokusoitunut siihen seuraamiseen, että ei kykene jättäviin. Kiva "pikku" ongelma, eihän tässä olekaan kokeeseen kuin kaksi viikkoa. Nyt tehotreeniä niihin ja pitää kaivaa ne valmistelusanat käyttöön.



Miljan kanssa käytiin maanantaina taas fyssarilla ja ei sieltä niin iloisia uutisia tullut. Hyvä puoli on se, että takajalkojen lihakset oli ihan ok, mutta etupää oli jumissa ja siellä selässä on jotain. Nyt saatiin lähete neurologille ja ensi viikon tiistaina on tutkimukset. Nyt kaikki peukut pystyyn että siellä selviää syy ja että se on hoidettavissa.