Loppuviikon tohinat

Torstaina käytiin kentällä ottamassa alokasluokan liikkeitä, tiistaista jäi niin huono fiilis että oli kerrattava. Ja täytyy sanoa että olisi pitänyt jättää välistä. Seuraamisessa Sinna poikitti, jättävissä ei mennyt kunnolla maahan ja mitähän muuta. Luoksetulossa ei tainnut tulla suoraan sivulle vaan jäi himmailemaan. Paikkamakuu sen sijaan onnistui, tosin siinäkin laski kesken kaiken päänsä maahan. No, ei paha virhe mutta käsittääkseni ylempiä luokkia silmällä pitäen ei hyvä juttu. Hyppykin kaivettiin kopista ja se nyt sentään onnistui hyvin, mutta siinä oli ongelmana sama mikä jättävissä – kun menen sivulle niin Sinna istahtaa. Tota asiaa pitää nyt hinkata ihan urakalla.

 

Lauantaina oli HPSK:n harrastusleiri Hartolassa Kunkkulan koirakeskuksessa. Aamusta alkaen vettä satoi reippaasti ja Sinnahan ei pidä vedestä. Onneksi vesisade loppui juuri ennen tokotreenejä ja saatiin treenata kuivassa ilmassa. Kouluttajana meillä oli Heidi Kailio.

 

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin Sinnan kanssa häiriöseuraamista ja noutoa. Häiriöseuraamista tehtiin siten että ihmisiä oli ympäri kenttää ja he kutsuivat Sinnaa, huutelivat kaikenlaista, liikkuivat ja taputtelivat käsiään. Alkuhairahduksien jälkeen Sinna alkoi panostaa seuraamiseen ja koetti kaikin tavoin olla välittämättä muista. Yllätyksenä pahimpia häiriöitä oli pelkästään paikallaoleva ihminen – sitä oli pakko käydä katsomassa. Mutta kaiken kaikkiaan Sinna teki hyvin työtä. Pelkästään peruasentotreenissä hankalaksi osoittautui maahan-käsky ja sen reagoimattomuuteen menikin muutama harjoite.

 

Kapula osoittautuikin oikeaksi murheenkryyniksi. Olin odottanut että se olisi suht hyvällä mallilla, mutta pah. Vauhtinoutona onnistui ja Sinna jopa pudotti kapulan kun otin lelun esille, mutta muuten harjoitus olikin pelkkää rousketta. Nostotreeneissä, pelkissä pitotreeneissä rousk rousk. Loppujen lopuksi kun oli tarkoitus katsoa että tuoko Sinna sitä sivulle kokonaisessa liikkeessä, niin Sinnan hakiessa kapulaa kapula katkesi. Siihen loppui puukapulatreeni ja kaivettiin metallinen esille.

Metalli oli aluksi yhtä ällö kuin ennenkin, mutta pikkuhiljaa sen pito parani. Ja tähän alettiin tekemään namilla avustettua pitotreeniä. Näytän namin Sinnalle, pidän sen koko ajan näkyvillä. Sitten annan kapulaa suuhun ja kun ottaa hyvin, niin jostain tietystä käskystä (kiitos) saa irrottaa ja ottaa namin. Tarkoituksena on, että namia tuijottamalla ei keskity siihen puremiseen (tosin nyt kun kyseessä oli metallikapula niin ei sitä olisi purtukaan). Tämä harjoitus tuntui toimivan, kunhan Sinna sai aivonsa oikealle aaltopituudelle käännettyä. Voisi siis tällä tavoilla koettaa metallilla että saisi noudon toimimaan ja sitten palata puukapulalle, kun koko noutoliike on jo tuttu. Iltapitotreenit siis alkavat!

 

Toisella kierroksella katseltiin seuraamista kokonaisuudessa ja jättäviä. Seuraamisessä täyskäännökset ja oikealla kääntymiset olivat ihan hyviä, vasemmalle kääntyminen ei. Lisäksi Sinna poikitti. Näihin kahteen sama neuvo – palkka ulkokautta. Tehtiin harjoituksia ihan pelkästä takapuolen liikkumisesta, eli seisoin paikallani ja lähdin kääntymään vasemmalle. Pelkästä takapuolen liikutuksesta mun suuntaan naksaus ja nami siten että Sinna ihan kierähti vasemmalle. Toimi tosi hyvin, takapuolen käyttö lisääntyi. Mun pitää itse muistaa edetä pikkuaskelin eikä liian isoin harppauksin.

 

Jättävissä tein valmistelusanojen kanssa ja seisominen onnistui ihan hyvin. Maahanmeno sen sijaan ei, jäi ensimmäisellä kerralla seisomaan. Valmistelusanoja pitää vahvistaa ja samoin näiden käskyeroja. Lisäksi maahanmenon ollessa niin hidas, pitää alkaa palkkaamaan vaan niistä nopeammista. Loppuvinkkinä tuli myös, että jättävissä voin itse kävellä aavistuksen hitaammin. Jotain muutakin näistä jättävistä tuli, mutta nyt muisti loppui kesken. Tämän takia olisi pitänyt tehdä muistiinpanot paikan päällä..

 

Mutta hirmu hyvä koulutus oli ja nyt treeni-into kasvoi vaan entisestään. Tälläisiä lisää!