Viime viikolla ehti tapahtua kaikenlaista. Alkuviikosta sisätokoilin Sinnan kanssa ja kehitys tuntui menevän vain parempaan suuntaan. Sisätokoiluissa ollaan tehty paljon askelsiirtymiä, kaukoja sekä liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Uskalsin myös ottaa kapulan pitoa ja se vähän aiheutti epätoivoa. Sinna nostaa nätisti, pitää nätisti, mutta ainoastaan silloin kun ei tarvitse olla pää ylöspäin kenottaen. Eli pureksiminen alkaa kun joutuu ottamaan kontaktia. Voi kökkö. Koska en tiennyt mitä tehdä asialle, päädyin vaan naksuttelemaan siitä että pitää nätisti ilman kontaktia.
Keskiviikkona lähdettiin töiden jälkeen koko porukka mökille talkoisiin. Tiedossa oli aidan korjausta, haravointia ja salaojan kaivuuta. Ja tietenkin Sinnalle ensimmäinen kerta sitten tammikuun että pääsee vapaana juoksentelemaan. Ja kyllä se juoksi, aivot jätti narikkaan ja veti hirmuista rallia ympäri pihaa. Paineenpurkujuoksun jälkeen malttoi sitten kulkea rauhallisesti, niinkuin normaalin koiran mökillä kuuluukin. Kolmisen tuntia vietettiin siellä aikaa ja sinä aikana Sinna joutui tekemään rutkasti myös pitkiä paikkamakuita. Kun ei se muuten olisi malttanut makoilla :D Hyvin kyllä pysyi paikallaan, siitä huolimatta että vieressä haravoitiin ja ojaa kaivettiin.
Perjantaina oli fyssari Kouvolassa. Olin jotenkin ihan paniikissa sinne mennessä, varmana siitä että Sinna on saanut liian aikaisin juoksennella ja nytten se on ihan rikki ja katki. No ei, ei ollut rikki ja katki. Jumeja löytyi, mutta ne oli hoidettavissa. Todennäköisesti johtui älyttömästä rallista mökillä. Mutta hoidolla saatiin kuntoon ja normaalia elämää saa alkaa elämään. Helpoituksen huokaus. Agilityn aloitus tosin siirretään vasta siihen kun peruskunto on kasvanut ja juoksut juostu (niitä odotellessa...). Mutta. Juuri kun toisen kohdalla ehtii huokaista helpotuksesta, niin sitten saakin pidättää henkeä jännityksestä. Miljan muutaman viikon takaisella järvipyrähdyksellä oli seurauksensa. Otj asentotunnossa vikaa. Jalka käännettiin siten että varpaat osui lattiaan, eikä meinannut korjata. Tarkemmin kun katseltiin, niin vaikka näyttää siltä että Milja seisoisi neljällä jalalla, seisoo se vain kolmella. Tuo oikea takajalka oli vaan näyön vuoksi paikallaa, kaikki takapään paino vasemmalla puolella. Selässä varsinkin oikealla puolella lihasspasmi. Voi kökkö :( Onneaksi reagoi hoitoon ja hoidon jälkeen asentotuntokin korjaantui. Ensi viikolla on jo uusi aika, toivottavasti silloin mennään vielä parempaan suuntaan.
Miljan huonot uutiset sitten vaikuttivatkin koko loppuviikkoon. Ei oikein muuta osannut tehdä kuin tarkkailla Miljan takapäätä ja miten se voi. Sohvalle nousut olivat välillä hankalia, piti auttaa. Koko ajan tuntui että koska tapahtuu jotain pahempaa. Tietenkin sitten tällä fiiliksellä piti lähteä sunnuntaina Sinnan kanssa tokoilemaan ravikille. Ja vieläpä piti tehdä siten, miten ei koskaan pitäisi tehdä kun treenaa koiran kanssa, joka on ollut pitkään sairauslomalla ja tokoillut lähinnä kotona. Nimittäin vaatia liikaa.
Askelsiirtymissä vielä maltoin, palkkasin usein. Sitten piti ottaa pitkä pätkä seuraamista, joka onneksi meni hyvin. Mutta sitten hitto, että pitikin tehdä merkkiä ja ruutua. Niitä ollaan kyllä treenattu kotona, mutta merkkiä parin metrin etäisyydellä ja ruudun ollessa kokoa 1mx1m. Silloin ei lähetellä merkille 4 metrin etäisyydeltä ja tehdä täysikokoista ruutua. Merkkihän meni siihen että Sinna meni sen luokse ja otti suuhun. Uudestaan ja uudestaan. Kunnes lähetin lähempää ja kas, sehän onnistui. Ruutuun lähetykset onnistuivat olosuhteisiin nähden hyvin, mutta toistojen määrä toi epävarmuutta ja Sinna hakeutui ruudun vasempaan takareunaan. Kävin jopa kerran taputtamassa ruudun keskiötä, mutta eipä se parantanut asiaa (ei kai kun ruutu on opetettu sheippaamalla).
Tässä vaiheessa Sinnasta jo näkyi väsymys. Ei kunto kestä. Piti kuitenkin ottaa noutoa kahdella kapulalla (heitän, koira hakee, tulee luokse, heitän uuden kapulan taakse). Se meni hyvin, mutta ideaalina kun olisi että koira tiputtaa ensimmäisen kapulan kun toinen heitetään, niin sen sijaan Sinna juoksi ensimmäinen kapula suussaan toisella ja ihmetteli että mitäs nyt. No, olisi mun pitänyt tämäkin tietää. Tähän kuitenkin lopetettiin ja käytiin jäähdyttelykävelyllä. Jäähdyttelykävelyn lopussa käveltiin katsomaan agitreenejä ja siinä samalla pieni häiriöpaikkamakuu. Sen jälkeen purkamaan ruudut ja pakko oli rakentaa se 1mx1m ruutu. Ja sinnehän Sinna sujahti keskelle. Eli ensi kerralla rakennan tuon ruudun suoraan, teen siitä varman ja alan kasvattamaan kokoa. Mieli paremmaksi ja treenisuunnitelma kehiin, eiköhän sitten onnistu.
Sinna on nyt ilmoitettu tokokokeeseen 17.6. Sinne asti on aikaa kasvatella tokokuntoa, toivottavasti onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti