Karvakorvat hoidossa

Kerrankin on raportoitavaa jostain muusta kuin harrastuksista :) No jaa, toisaalta kai tätä eläinlääkäri/fysioterapia ravaamistakin kohta voisi sanoa harrastuksesti. Mutta viime ajat omat touhut on rajoittuneet kovasti koirien liikkeiden ja rakenteen katseluun. Katselu alkoi lauantaina, kun oma seura järjesti Leena Piiran luennon koiran liikunnasta ja rakenteesta. Sinna oli tuolla esimerkkikoirana ja siellä katseltiin sitten Sinna rakennetta sieltä sun täältä. Askellajeja katsottaessa huomattiin Sinnan ontuminen ja siitä säikähtäneenä tilasinkin heti maanantaina fyssarille ajan, jonka sainkin jo heti seuraavalle päivälle :) Niin, ja itse luento oli muuten tosi hyvä, suosittelen!

Maanantaina kuitenkin ehdittiin käydä Miljan kanssa eläinlääkärillä akupunktiossa. Tuttuun tapaan ajeltiin Kouvolaan Erja Saarron piikitettäväksi. Miljalla on hassu tapa tuolla, aina odotushuoneessa menen istumaan vaa´an viereen ja se vissiin on sitten kiva paikka makoilla. Voittaa ainakin kovan lattian.

Vaikka hoitoväliä oli nyt viitisen viikkoa, ei sen kummempia jumeja löytynyt. Selkä oli tyrän seudulta hyvä (jeee!) ja kovimmat jumit löytyivät keskiselästä. Siihen kohtaan annettiin sitten sähköäkin.

Milja tuttuun tapaan kävi heti pötköttämään saatuaan neulat selkään, sitten noin 20 minuutin kuluttua itsekseen alkoi heräämään ja nousemaan. Kuulema eläin itse tietää koska hoidon aika on ohi ja sitten neulat otettiinkin pois. Nyt on taas rentolihaksinen mymmeli <3 Seuraavan hoidon voi venyttää pidemmällekkin, noin kuuden viikon päähän. Silloin taidetaan kuitenkin käydä fyssarilla välillä, joten akupunktio menee sitten joulukuuhun, ellei tule jumeja ennen sitä.

Tiistaina sitten oli Sinnan vuoro, tällä kertaa ajettiin Patricia Hirnin pakeille Porvooseen. Normaalistihan Patricia hoitaa meitä Kouvolassa Univetilla, mutta nyt käytiin katsomassa uusia tiloja Porvoossa. Kiva paikka oli :) Sinnaa katseltiin eka liikkeessä ja sitten aloitettiin roplaus. Ja jumejahan löytyi, lanneranka oli vinossa ja se aiheutti koko vinon vaikutelman koko koiraan. Mitään sen kummempaa ei onneksi löytynyt, tosin oikean takajalan toinen keskimmäisen varvas hieman ihmetytti. Tai oikeastaan sen varpaan nivel, koska se oli selvästi paksumpi kun viereinen vastaava kohta. Mutta koska ei aristanut mitenkään eikä se ole haitannut, niin ei siitä tarvitse välittää. Todennäköisimmin joku vanha vamma, josta ei ole mitään haittaa.

Sinna oli hauska siinä hoitopöydällä, tuttuun tapaan venkuloi edes takaisin vaikka hoidettiin kohtaa joka ei ole yhtään jumissa. Ihme possu :) Rauhallisuus kuitenkin löytyi ihmeellisellä keinolla - Sinna sai maata siten että näki ikkunasta ulos ja sitten makasi rauhallisesti ja tuijotteli ohi meneviä autoja. On se erikoinen... Tyytyväisenä käyntiin ja käynnin tulokseen, kävin palkitsemassa itseäni Brunbergin tehtaanmyymälässä. Mukaan lähti kasa suukkoja :)

Nyt pari päivää lepoa ja sitten takaisin tosihommiin ;)