Touhuviikko

Viime viikolla päästiin sitten viimeinkin aloittamaan agilityn talvitreenit Korkeavireellä. Keskiviikkona hyvin yövuoro (21-23) ja perjantaina ei-niin-yövuoro (19.30-22). Ja voi että. Huomasi Sinnasta että taas oli ollut hieman taukoa ja vitsi kun Sinnasta oli kivaa olla agilityhallissa. Meno oli siis aivan mahdotonta. Napsijapiraija on palannut ja hyvin kuumana. Molempina kertoina harjoiteltiin keppejä, irtoamisia ja ohjauksia. Välillä menee tosi hyvin ja välillä huonosti. Rimoja tulee jonkin verran alas, yllättäen mun vioista johtuen. Puomia ollaan treenattu vauvapuomilla ja siellä se on ihan kiva. Isolla puomilla käytiin radan yhteydessä ja siellä se ei ollut kiva. Ekalla juoksi alas, otti kyllä kontaktin mutta vaatimuksena on se pysähtyminen. No, reeniä reeniä.

Lauantaina Marin kanssa tokoilua/agilityä ravikilla. Sinna keskittyi tokoilemaan, mutta Vennin kanssa pureuduttiin puomin kontakteihin. Puomin läsnäolo kuumensi Sinnaa sen verran että oli aika täpäkkä (voisiko kokeisiin saada agilityesteitä kehän laidalle?). Jouduin ihan miettimään jälkeenpäin että mitä hyvää Sinnan treeneissä oli? Ja juu, oli hyvää ja hyväähän on sekin että nyt tietää mitkä asiat eivät suju ja niihin pitää keskittyä. Seuraaminen oli hirmu hyvää, huolimatta Marin häiriöstä. Tosin, joihinkin Marin häiriöinteihin Sinna reagoi pysähtymällä sen näköisenä että apua, mitä täällä tapahtuu. Ei siis lähtenyt leikkimään Marin kanssa, vaan pysähtyi vaan järkyttyneenä. Muuten teki hyvin.

Kaukoissa katsottiin mikä mättää ja mikä ei. Pystyn siis tekemään voittajan kaukoja jopa metrin päästä nykyään! Ei tarvi kökkiä siinä edessä kyykyllä. Mutta kökkimisen ja kauempana seisomisen eron huomasi - seisomisesta maahanmeno on erilainen. Silloin kun olen lähellä, Sinna menee tosta maahan suoraan taaksepäin - etulinja siis pysyy. Kentällä taas meni suoraan paikaltaan maahan, jolloin etulinja ei pysy, vaan Sinna edistää. Katsottiin muut vaihdot läpi ja tultiin siihen tulokseen että silloin kun Sinna menee seisomasta maahan taaksepäin, pysyy kaukojen paketti kokonaan kasassa. Eli tähän nyt sitten erillinen käsky. Kotitreeniä lisää :)

Luoksetulon pysähdystä avoimen luokan malliin. Ja voi mälsyys, mä en saa sitten sitä napakkaa pysähdystä esiin. Juoksutettiin meidän väliä ja aina kun pysäytin Mari kutsui Sinnan palkalle. Pysähtyi kyllä, hitaasti. Siitä huolimatta että pysäytin ihan koko kropalla+ääni. Tästä siis aihe Korrien tokokoulutukseen ensi sunnuntaille.

Tunnaria, ehkä hieman ahnetien. Oon ollut niin tyytyväinen siihen kuinka nätisti Sinna on osannut tunnarikapulaa noutaa, että ajattelin aloittaa koko liikkeen opettamisen. Taisin skipata pari opetuskohtaa, kun laitoin suoraan väljon välein kolme kapulaa rinnakkain, joista kauin reunimmainen oli oikea. No juu, kyllähän Sinna sen haki. Mutta selvästiki haki vaan sen. Sotkettiin sitten pakkaa laittamalla lisää tunnareita ja sinne keskelle se oma. Tällä siis testattiin sitä että haisteleeko se sitä omaa. No, kyllä se haisteli mutta selvästikin odotti multa sen merkin että mikä on oikea. Nosteli siis eri kapuloita ja katteli mua aina välillä, odottaen merkkiä. Siispä taaksepäin tässä opissa. Ja pitää myös palata taaksepäin siinä tunnarin pidossa, siellä oli välillä tosi tuhma Sinna kun pureskeli kapuloita. Huoh. Pitää vaan malttaa opettaa rauhassa, ei ole mikään kiire...

Sunnuntaina olikin sitten tosi kiva päivä. Viola ja Maija tulivat käymään ja mentiin metsään lenkille. Ja voi että kun olikin mukavaa. Tähän loppuun iskenkin kuvasaastetta meidän lenkistä.