Lauantaina lähdettiin seitsemän aikaan ajelemaan kotoa, ajeltiin Marin luo mistä siirryttiin Marin autoon ja siitä sitten Kirkkonummelle. Ajomatka meni leppoisasti eikä edes pahemmin jännittänyt. Kisapaikka oli todella kiva, siisti halli ja kivat ulkoilumaastot. Ihme ja kumma, jännitys ei sen kummemmin päässyt pintaan.
A-rata oli agilityrata. Lähdössä joutui vähän muistuttelemaan pysymistä, mutta kyllä se siellä pysyi. Ja kun sai luvan lähteä, niin lähti kuin raketin suusta. A-esteelle asti meni hyvin, hiljensin itse siinä toivoen siten varmistavani että Sinna ottaa kontaktin. Otti kontaktin hyvin, hyppäsi sen jälkeisen pituuden ja sujahti siitä suoraan väärään putkeen päähän ja siitä hylky. Siihen asti rata oli tuntunut tosi mukavalta (rimat pysyi!). Sen jälkeen tein virheen ja aloin vedättämään ja sittenhän niitä rimoja ropisi.
Seuraavaan rataan tutustuessa mietin sitten sitä ohjaustekniikkaa. Sinna oli kerrankin irtoavalla tuulella, joten piti miettiä että miten ja missä. Putken jälkeen ei kannata jäädä vedättämään, joten putkien ajan pitää osata vaan rauhassa odottamaan ja siitä eteenpäin sitten vaan eteen-käskyllä. Rata meni hyvin, tosin jonkin riman kuulin jossain vaiheessa kolahtavan joten en ollut varma tuloksesta maaliin tullessa. Hyvin iloisena yllätyksenä nolla se oli, vieläpä voittosemmoinen. Etenemäkin oli hyvä, 4,28. Enpä muista koska olisin niin iloisena pomppunut ympäri hallia, työvoitto!
Viimeinen rata oli hyppyrata, joka rataantutustuessa ei tuntunut yhtään hyvältä. Jotenkin en saanut yhtään kiinni radan profiilista, mietin vaan koko ajan että miten ohjaan putki-pituus-hyppy-putki pätkän. Mikään vaihtoehto ei tuntunut hyvältä ja radalle mennessä oli todella epämääräinen olotila. Sinnallakin vissiin oli, kun pirulainen oli hyvin epävarma lähdössä. Lähtöluvan saatuaan lähti kuin tykin suusta ja itselleni tuli kiire. Putken jälkeen olin erittäin myöhässä, minkä takia siinä sitten sompailtiin. Kun tultiin toiselle putkelle, tultiin siihen kohtaan joka oli mulle hyvin epävarma. Päätin sitten jäädä putkelle odottelemaan ja antaa Sinnan singota eteenpäin. Hyvin meni. Harmillisesti sitten tuon vaikean kohdan jälkeen tultiin hyppy-pussi-hyppy-putki suoralle, missä Sinnan vauhti oli suuri ja putki houkutteli niin paljon että ennen putkea oleva rima tippui. Muuten rimat pysyivät ylhäällä, joten tuloksesi jäi tuo 5. Etenemä oli varsin reipas, 4,45 ja sillä saatiinkin taas voitto.
Kisojen jälkeen oli varsin hyvä fiilis, varsinainen työvoitto. Kaiken sen irtoamistreenin jälkeen, kyllä se irtoo! Kisojen jälkeen käytiin viemässä Sinna Maijan hoiviin ja ennen Marin luo menoa käytiin katsomassa Purina Areenaa, että minkälainen paikka se on kun seuraavan päivän kisat olisivat siellä. Pohja vaikutti veikeältä..
Sunnuntaiaamuna lähdettiin jo aikaisin liikkelle. Marin ja Vennin ensimmäinen rataantutustuminen alkoi jo yhdeksältä, joten hain Sinnankin aikaisin jotta ei tarvitsisi Vennin ja Sinnan lähdön välissä kiireellä hakea. Ensimmäinen agilityrata oli profiililtaan aika hassu, suoria linjoja ja nopeita käännöksiä. Pohja tuntui rataantutustuessakin hassulta, hiekan seassa oli jotain hassuja palasia. Ei niin hyvällä fiiliksellä sitten radalle. Itse taisin olla väsynyt ja Sinna oli vielä väsyneempi. Lähdössä tosin ei väsymystä näkynyt, kun Sinna olisi halunnut monta kertaa karata radalle ennen aikojaan. Hitsi, luulin jo eilen tämän innon hellittäneen mutta ei. Pysyi kuitenkin ja lähdettiin radalle. Lauantainen irtoaminen oli historiaa. Sinna roikkui kiinni ja kiroili, rimoja ropisi. Päätin sitten että keskitytään kunnon kontakteihin ja vaadin ne kunnolla. Näköjään niin kunnolla, että otettiin pari sekuntia yliaikaakin :D Ratavirheitä tuli 20, kaikki rimoista. Videokin on tästä radasta olemassa, mutta ei vielä netissä. Ehkä joskus sitten.
Ennen seuraavaa rataa kävin harkka-alueella ulkona ottamassa niitä hyppyjä, kaikki rimat pysyi vaikka kuinka häiriköin pallollla. Hassua. Seuraava rata oli profiililtaan mukavampi, mutta oli sielläkin niitä kohtia mistä en yhtään tiennyt miten ohjata. En myöskään tiennyt että irtoaako Sinna nyt vai ei. Lähdössä pysyi paremmin ja ensimmäisellä kolmella esteellä näkyi että irtosi. Harmi vaan, että siinä lähtöinnossa ensimmäinen rima tippui ja kun neljännellä esteellä, a:llä Sinna vaan juoksi kontaktin yli (koski kyllä, mutta ei pysähtynyt), niin vaadin sen uudestaan. Kiitin tuomaria ja poistuin radalta. Samalla kypsyi myös päätös kolmannen radan väliin jättämisestä, ei siinä olisi tässä fiiliksellä ollut mitään järkeä. Mukavampi oli käydä siinä läheisessä puistossa auringon paisteessa jäähdyttelemässä ja ihaillessa kaunista ilmaa. Kotiinkin pääsi aikaisin.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen viikonloppuun ja siitä riittää varmasti analysointia vielä pitkään aikaan. Lähdin hakemaan oikeaa kisafiilistä, ylläripyllärinä tuli yksi nolla. Täytyy myöntää, että tuon ekan päivän jälkeen oli toiveita seuraavasta ja sehän vaikuttaa sitten jännitykseen. Ja jännitys vaikuttaa Sinnaan.
Lisäksi tuollainen kaksipäiväinen kisaturnee on rankka niin ohjaajalle, kun koiralle. Sinna ei varmasti saanut kunnolla levättyä, kun ei päässyt kotia rauhassa nukkumaan. Olen myös miettinyt vähän Purinan pehmeää alustaa, että tuliko se myös vähän yllätyksenä Sinnalle, jolla muutenkin rimat tuottavat ongelmia. Maxeille tuomari oli puhunut että kenttä oli toisesta päädystä pehmeä ja se oli vaikuttanut siellä rimojen pysyvyyteen. Tiedä näistä.
Hyvän lauantai irtoamisten jälkeen olisi myös ollut hyvä saada muutaman kerran palkattua niistä irtoamisista. Ei ihme, ettei sunnuntaina juuri irronnut kun ei niistä nyt saanut muutamaan kertaan palkattua. Aina saa kaikkea pohdiskeltua :)
Loppuun vielä muutama kuva Sinnasta ja Vennistä, suurista petojen metsästäjistä:
 |
| Sinna ja virtahepo |
 |
| Venni ja Sinna sekä alistettu krokotiili |
 |
| Kolme jellonaa |
 |
| Seepraparat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti