Sinnan kanssa on taas räpelletty agilityn parissa. Tiistaina oli ensimmäiset treenit kisakatastrofin jälkeen ja siellä saatiinkin esiin niitä ongelmia mitä kisoissa näkyy. Ainakin vähän. Muutama karkaaminen lähdössä (tosin ei aivan possumaisia lähtöjä) ja sitten kuumumista. Kuumumista oli aivan selkeästi niissä tilanteissa, kun koetin jatkaa rataa viskaamalla putkeen ja siitä eteenpäin. Kokonaisuus oli paljon rauhallisempi kun otettiin rauhallinen lähtötilanne paikallaistumisineen. Rimoja tippui myös normaalitreenejä enemmän, selvästikkin se posottaminen oli jäänyt päälle.
Nuo treenit oli meille uudessa hallissa, missä oli myös täysin uusi pohja. Tekonurmipohja, jonka seassa oli jotain muovi(?)rouhetta. Ja vitsi sitä rouhetta oli kaikkialla. Kun koira tykkää lussuttaa palloa suussaan, niin se pallo oli aivan rouheessa ja sitä myötä sitten Sinnan kidassa. Ei niin kiva juttu, muuten niin kivassa pohjassa.
Perjantaina oli sitten normitreenit tutussa hallissa. Kerrankin tehtiin Sinnan kanssa kokonaista rataa, tosin pätkissä ja palkaten suunnilleen kolmen esteen välein. Mutta kuitenkin, päästiin etenemään rataa eikä vaan jankattu samaa kohtaan. Fiilis oli aivan erilainen kun tiistaina, Sinna kuunteli ja meni sinne minne piti. Kerran taisi tulla rima alas ja se oli ihan puhtaasti mun äärimmäisen väärässä tilanteessa tehdystä sokkarista.
Ohjatun treenin ohessa menin ottamaan häiriötreeniä hallin takaosaan. Kolme estettä siksakissa ja valssailin niiden välissä vaikka miten. Yllättävän hyvin Sinna kuunteli alkuräpellyksen jälkeen.
Harmillista kyllä, hyvin treenien jälkeen näyttää siltä että nyt on pakollisen tauon paikka. Tuolla hallissa Sinna on aina muutaman kerran selvitellyt kurkkuaan äkäisemällä. Tällä kertaa se jäi päälle treenien jälkeen, koko illan ja seuraavan yön jokin selvästi siellä kurkussa ärsytti. Lauantaiaamuna olo oli selvästi jo tosi kurja, jatkuva kakominen kävi muutenkin niin herkän kurkun päälle ja kurkkukipuhan se siitä tuli. Hengitys rohisi ja aina kun nielaisi niin koko koira heilui. Pahaa teki katsoa :( Onneksi iltaa kohden helpotti, mikä lie ärsyke siellä olikaan, poistui. Varmuuden vuoksi annoin kyllä kipulääkkeen iltaruuan kanssa. Sunnuntaina hengitys kulki jo ihan normaalisti ja Sinna käyttäytyi täysin normaalisti, tosin hieman väsyneempi oli.
Viime vuonna taisteltiin pitkään nieluongelmien takia ja nyt en ota pienintäkään riskiä että se uusiutuisi. Tuolla hallissa valitettavasti on paljon karvaa ja pölyä ympäriinsä, niin me jäädään nyt odottamaan ulkokauden avautumista täällä. Toivottavasti siihen ei mene enää kovin pitkä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti