Lomailua ja treenailua

Tämä viikko on ollutkin varsin harrastuspainotteinen. Olen ollut lomalla keskiviikostalähtien ja kyllä ollaan nautittu! Meidän päivät on pitänyt sisällään ulkoilua, treenailua ja rentoutumista. Sain jopa aikaiseksi varattua itselleni hierojankin ja siitä innostuin ostamaan valmiiksi jo pari seuraavaa kertaa. Ollaan kohta kaikki täällä lihakset rentoina :)

Keskiviikkona käytiin ensin koko konkkaronkka lenkillä, sen jälkeen ajeltiin Sinnan kanssa hallille. Tekeminen oli paljon parempaa kuin edellisenä viikonloppuna, Sinna oli selvästi saanut päänsä hieman selvitettyä ja pystyi keskittymään hommiin. Aloitettiin tuttuun tapaan seuraamisella (edistää), tehtiin myös askelkäännöksiä ja sivusiirtymiä. Ei ole niin tarkkaa touhua kun voisi olla, mutta ihan hyvä alku. Paikka pysyy kyllä, mutta mun mielestä saisi olla tiiviimpää. Liikkeestä istumista, vaatii vielä pientä vartaloapua. Luoksetulon pysäytystä kumipallolla heittäen. Ja täytyy kyllä kiittää että onneksi on tommoinen kovakalloinen koira. Sinna tuli kohden, heitin pallon. Sinna jäi tuijottamaan sitä palloa hämmästyneenä ja doinks! Se osui sitä suoraan silmien väliin.. Hetken aikaa mietin että mitähän nyt, mutta koska Sinna jäi tyytyväisenä mässäämään palloa tulin siihen tulokseen että kunnossa se on. Lopuksi noutoa. Koska Sinna varastaa helposti, niin treenattiin sitten sitä että sinne ei heti ampaista. Heitin kapulan, odotin että Sinna ottaa kontaktia, palkkasin,odotin, käskin kapulalle. Tämä aiheutti sen että Sinna kadotti koko kapulan ja etsi sitä ihmeissään.Löysi sen sitten sattumalta siten että juoksi seinän viereen laitetun putken läpi ja sen lähellä kapula olikin. Sen jälkeen Sinna nouti kapulan aina ensin putken kautta juoksemalla. Kunnon pölvästi <3 Nouto itsessään oli hyvin rumaa ja pureskelevaa.

Hallilta ajeltin sitten metsään ja käytiin pienellä lenkillä. On muuten ihana kävellä rauhassa hiljaista metsäpolkua pitkin.

Torstaina toistettiin keskiviikon ohjelma. Ensin kaikkien yhteislenkki, sitten hallille. Hallille seuraksi tuli Tuula koiriensa kanssa. Aloitin tuttuun tapaan seuraamisella, joka oli jo paljon parempaa kuin keskiviikkona.Pitkää pätkää, nopeuden vaihtelua, käännöksiä. Pätevää. Kaukoja namirasia selän takana. Ensin pari metriä etäisyyttä, sitten suunnilleen 6 metriä. Namirasia hieman kuumensi, mutta yllättävän hyvin keskittyi. Hieman ääntä tuli. Hyppynoutoa, koska se hyppy nyt sattui vaan olemaan siinä. Ekan kerran palautti esteen ohi, siirryin lähemmäksi estettä lähettämään ja sen jälkeen onnistui. Kapulan pureskelu edelleen rumaa. Ruutua suoralla lähetyksellä. Ensin meni pari kertaa hyvin, sen jälkeen pakka alkoi hajoamaan. Bongasi kaikkea matkan varrella olevaa, joten vein kiltisti lelun ja suoraa lähetystä vaan. Ilman lelua meni tosi banaanina sisään. Eli nyt vaan tuota lelulähetystä. Loppuun kunnon paikkamakuu samanaikaisesti kun radalla meni toinen koira agilityä. Hyvin pysyi ja hiljaa. Siihen oli hyvä lopettaa, joten ajeltiin taas metsälenkille.

Perjantai ja lauantai oli treenittömiä päiviä. Metsäänkään ei saatu aikaiseksi lähteä, kunnon remmilenkit vaan. Perjantaina tosin oltiin niin ahkeria että käytiin Sinnan kanssa kaupunkilenkillä katsomassa miten jääfestivaalit edistyvät. Olin kyllä tyytyävinen Sinnaan kaupungilla kävellessä, käyttäytyi juuri niin kuin pitäisikin. Yllättävää :)

Tänään sitten taas treenattiin, tällä kertaa Marin ja Vennin kanssa. Sama tapahtui kun viime viikollakin – heti kun irroitettiin koirat alkoi hurja leikkiminen. Vaikka se leikkiminen tekee treenivireelle hallaa, niin ei sitä silti haluttu lopettaa. Kahden koiran keskenäinen, nätti leikki on niin kivaa katsottavaa. Leikkivät aikansa ja sen jälkeen aloitettiin treenaaminen. Tai ainakin sen yrittäminen. Kuten sanottu, vire kärsi ja samoin keskittyminen. Yritin seuraamista vaikka miten päin, niin meni väljästi ja vinosti ja kaiken kaikkiaan huonosti. Siirryttiin siitä ruutuun ja parin hyvän lähetyksen jälkeen se tekeminenkin palasi. Harmi vaan että hyvän vireen myötä se ruutu sitten huononi. Olin ripotellut ufokartioita ympäriinsä, koska ne yleensä toimivat häiriönä Sinnalle. Toimi nytkin, ruudun sijasta kävi niitä napsimassa. Lelu ruutuun, niin saatiin yksi onnistunut. Sen jälkeen kaukoja. Namirasia takana, pitkä välimatka. Ensin Sinna keskittyi tuijottamaan taakseen, joten pari nopean vaihdon palkkausta. Sen jälkeen ihan kunnon kaukosarjoja. Istumaan meneminen on hankalaa molemmissa vaihdoissa, yrittää tyrkyttää seisomaan nousua. Käsimerkki on täysin erilainen, joten se on vaan tarjoamista. Hyvää settiä saatiin kuitenkin aikaiseksi, alan olemaan meidän kaukoihin todella tyytyväinen.

Vaikka olin päättänyt pysyä erossa kapulasta, niin Vennin hienot noutotreenit sitten innoitsivat minuakin. Ensin pelkkää pitoa mun edessä, sen jälkeen sitten noutoa siten että nostosta kiljaisin JES! Ja kaivoin namit esiin. Kapula tuotiin luokse nätisti pureskelematta. Tästä innostuneena sitten tunnaria, jota ei ole ollut tarkoitus treenata ennen kuin olen saanut tehtyä ritilätunnaria kotona. Yhteensä 8 kapulaa, joista yksi oma. Etsiskeli aikansa, mutta toi aina oman. Oman nostosta kyykistyin ja kaivoin namit, palautus suht rauhallinen. Loppuun vielä ihan pelkkää oman nättiä pitämistä.

Koska se ruutu jäi kaivamaan, niin pyysin Maria viemään Sinnan lelun ruutuun siten ettei Sinna huomaa. Sillä välin tein seuraamista ja liikkeestä istumista, molemmat olivat ihan jees. Asenne oli ihan kohdillaan, mutta väsymys alkoi jo näkymään. Käveltiin siitä sitten ruudun lähetyspaikalle ja valmistelusanoilla haettiin sitä ruutua. Sinnan katse käväisi ensin niissä ufoissa, joten odottelin rauhassa että se katse bongasi ruudun. Kun bongasi, niin sitten vasta lähetys. Suoraan juoksi ja onnellisena alkoi jauhaa leluaan. Hyvä päätös treeneille :) Käytiin vielä jäähdyttelylenkki metsässä, siellä Sinna ei enää jaksanut juoksennella päättömästi vaan tyytyi rauhassa ravailemaan.

Tällä lailla meillä katsellaan televisiota. Sinna sylissä peiton päällä :)

Ensi viikolla onkin sitten kivaa ohjelmaa tiedossa, kun mennään staffipäiville Vuokkoset areenalle. Mihinkään aktiviteettiin ei olla osallistuttu, mutta eiköhän me siellä jossain nurkassa mahduta tokoilemaan :)