Staffien talviharrastuspäivät

Viikonloppu oli varsinkin lauantain osalta varsin touhukas, niin touhukas että vei musta mehut kokonaan ja sunnuntai meni nukkuessa. On tää elämä välillä rankkaa :D

Lauantaina siis suunnattiin Ojankoon, missä järjestettiin staffien ja amstaffien talviharrastuspäivä. Alun perin meidän piti mennä vaan hengailemaan, mutta sitten innostuttiin että siellä voisi tehdä möllitokoa. Paikat meni kuitenkin jahkatessa umpeen, niin näytti siltä ettei päästä osallistumaan. Olin jo ajatellut että tokoillaan siellä jossain sivussa, kunnes vapautui paikka ja päätettiin osallistua. Siispä vielä kerran piti treenata kohti avointa luokkaa. Pikaisesti katsoin mitä Sinna osaa ja sehän tarjosi hyvin napakasti liikkeestä istumista seisomisen sijaan. Päätin että olkoot, tekee mitä tekee, me lähdetään hakemaan häiriötreeniä. Ja sitä saatiin kosolti.

Koska olin epävarma Sinnan jaksamisesta, niin päätin pitää Sinnan autossa lämpimässä mahdollisimman pitkään. Tultiin jo ennen alokasluokan alkamista, joten sinällään hyvä päätös, tunnin verran ehdittiin ihmetellä. Ennen avoimen alkamista käytiin lämppälenkillä ja sitten sisälle. Sisällä Sinna osasi käyttäytyä varsin esimerkillisesti, ei edes vilkuillut muita. Paitsi sinisiä. Sinnan mielestä näköjään kaikki siniset staffit on kavereita (koska bestis Viola on sininen), niin Luumu-staffia Sinna vilkuili uteliaana useampaan otteeseen. Pystyi keskittymään kuitenkin häiriötreeniin, mitä tehtiin ennen paikkamakuuta.

Juuri paikkamakuun alkaessa alkoi naapurikehässä jonkun lajin lajiesittely mikrofoniin ja tietenkin paikkamakuurivistön takana oli kaiuttimet. Liikkurin äänistä ei saanut mitään selvää, katselin vaan että koska antaa käskyn jättää maahan. Sinna piippaili ja luimuili, selvästi kova selostus muualta häiritsi. Huomasin käskyn, jätin maahan ja sitten piiloon. Piiloon menin Maijan viereen joka raportoi Sinnan ensin lipovan paljon huuliaan, sitten rauhoittuneen ja laskeneen pään maahan. Tosi hyvä. Pysyy siis paikallaan vaikka ääntä riittää. Pysyi paikallaan loppuun asti, kesti mun sivulle tulon ja nousi käskystä. Todella hyvä. Häiriötä oli enemmän kun olin ajatellut, mutta Sinna reippaana kesti. Pätevä.

Yksilöliikkeitä varten hengailtiin rauhassa, aloitin vireen noston vasta vähän ennen omaa vuoroa. Se saattoi olla virhe, suurikin semmoinen. Sinna oli perjantainkin ollut levossa, kun ajattelin että se kuitenkin väsyy sitten siellä ja laamailee. Kaikkea muuta. Kehään mentäessä Sinna oli niin hemmetin korkeassa vireessä, että mietin jo mitä tästä tulee. Seuraamisen teki hirmuisesti edistäen, mutta kuitenkin iloisesti. Liikkeestä maahanmenossa meni maahan, mutta ennakoi istumisen aivan liian aikaisin. Luoksetulossa tiesin jo alkuvaiheessa ettei tule pysähtymään – reagoi kuitenkin käsimerkkiin, hämmästeli ja tuli sitten suoraan luoksen. Ollaan siis jotenkin kehitytty, mutta liike ei ole vielä valmis. Liikkeestä seisomisessa kääntyi perään kun kävelin ohi ja meni siitä vinoon.

Tässä vaiheessa mua jo nauratti koko touhu. Vähemmällä energialla olisi pärjätty hyvinkin :D Seuraavana nouto. Karkasi sekunninsadasosan liian aikaisin, palautti pureskellen. Kaukoissa sitten päätin että hitto, käytetään tää häiriöä hyväksi ja tehdään voittajan kaukot. Välimatka oli jotain viitisen metriä. Ensimmäisestä käskystä olisin nostanut ylös, mutta Sinna vilkaisi takana huitovaa liikkuria ja otti siitä häiriötä, tuli kohti mua. Siirryttiin takaisin ja jäin siihen eteen tekemään jotenkuten ne. Jälkiviisaana voisi todeta, että olisi pitänyt tehdä ne avoimen kaukot. Koska tiesin jo Sinnan vireen liian korkeaksi, niin oli hyvin epäreilua odottaa hyviä voittajan kaukoja siinä tilassa ja tilanteessa. Niitä kun ollaan treenattu hiljaisissa oloissa aina takapalkan kanssa. Viimeisenä vielä hyppy, siihenkin possu meinasi karata ennen aikojaan. Käskytin kuitenkin takaisin ja otettiin uudestaan.

Kokemusta ja häiriötreeniä lähdettiin hakemaan, niitä saatiin. Häiriö oli aivan täydellistä, mikrofoniääntä, koirien ääniä (ja staffeistahan ääntä lähtee) sekä yleistä hälinää. Täydellistä. Kokemusta tuli taas siltä kantilta että vireen kanssa meidän pitää aivan oikeasti tehdä töitä. Tuossa tilassa Sinnan jos veisi voittajaluokkaan, niin ei tulisi hommasta yhtään mitään. Siispä lisää treeniä treeniä treeniä :)

Staffipäiviltä Sinna pääsi Maijalle yökylään ja me lähdetiin nopealle laivareissulle. Sunnuntaina koko konkkaronkka toivuttiin edellisestä päivästä sohvalla maaten.