Viikon touhut

Viikko taas meni ja hujahti. Talvi tuntuu väistyvän, luonto on nyt ihanan keväinen. Vaikka normaalisti pidän kunnon talvesta, niin silti tää talvi oli huippu, koska Miljan oli hyvä olla. Vanhan mymmelin kroppa ei oikein pakkasista pidä.

Treenirintamalla on ollut hiljaisempaa. Keskiviikkona kävin ottamassa nopeat treenit – seuruun oikeaa paikkaa, liikkeestä istumista sekä kestoa jättöliikkeissä siihen että liikun ympäriinsä. Tuota viimeistä pitäisi ihan tosissaan harjoitella, ei se riitä että se on joskus osattu. Kaukokäskyjä, jotka meni huutamiseksi. Aivan kamalaa. Lopuksi sitten vielä luoksetulon pysäytystä kun Pete oli apukätenä palloa heittämässä. Kyllä Sinna täpäkästi pysähtyy, pitää alkaa rakentaa tästä nyt kokeenomaista.

Staffipäivien jälkeen pohdin pitkään Sinnan vireasiaa. Ongelmanahan meillä oli siellä liian korkea vire. Silloin Sinna on hyvin häiriöherkkä eikä myöskään keskity siihen tekemiseen. Toisaalta tykkään siitä että Sinna tekee niin kovin innoissaan ja vireen laskeminen ei kuulu mun vahvuuksiini kouluttajana. Siispä tulin siihen tulokseen, että Sinnan on vain opittava tekemään asiat huolellisesti siinä korkeassakin vireessä. Nyt vain tarkkuutta ja tarkkuutta! Tietenkin uusia asioita opetellaan matalammassa mielentilassa, mutta treenataan nyt niitä osattuja uudestaan korkeammassa vireessä. Siinäpä puuhaa :)

Viikonloppu me vaan naatiskeltiin. Milja pääsi dementikkoseikkailuille meidän lähimetsään. Laskin sen siellä irti ja se sai rauhassa tutkia hajuja (=syödä kaninkakkaa). Noissa tilanteissa huomaa että se kuulo ei ole ihan terävimmillään, silloin kun hajumaailma on vahvempi. Sunnuntaina sain jopa juosta Miljan kiinni kun se viis veisas mun kulkemisesta ja lähti omille reiteilleen. Hassu mymmeli.

Nam nam herkkuja

Sinna pääsi kunnon metsälenkeille. Sunnuntaina reuman metsään ja eilen ihan uudelle lenkkireitille. On täällä kyllä paljon kivoja paikkoja, pitää niitä nyt viikonloppuisin hyödyntää.

 Ja jottei touhu olisi mennyt ihan rentoiluksi, niin kyllä me eilen illalla kapuloiden kanssa treenattiin. Tuli niin huono omatunto viikon vähäisistä treeneistä että kaivoin metallikapulan ja ohjatun noudon esiin. Metallikapulan kanssa pitoa ja sitten yksi kokonainen nouto. On se vähän ällö, mutta nälkäisenä kelpaa kun siitä saa namia. Ohjatun noudon kapulan kanssa harjoiteltiin nättiä pitämistä sekä se suussa sivulletuloa. Ihan nätisti tuli, mutta se purenta vaan on niin vahva että jo sillä että sen ottaa suuhun ja laittaa suun kiinni, kuuluu kapulasta rusaus… Sen jälkeen kyllä piti nätisti.

Tänään sitten edessä taas Miljan akupunktiokeikka ja kilpirauhasarvojen tarkastus. Ne kun ovat olleet nyt liian korkeat ja lääkitystä on laskettu. Toivottavasti nyt olisi jo kaikki kunnossa.