Viikonlopun puuhastelut

Viikonloppu menikin pitkästä aikaan varsin aktiivisesti, ainakin meidän viime aikaiseen aktiivisuustasoon nähden. Lauantaina mentiin Sinnan kanssa peltolenkille, seurana Mari ja Venni. Hitsin hieno päivä ja hitsin kiva lenkki, rauhassa käpöttelyä, kuvaamista ja koirien ilon katsomista. Tommoisia pitäisi tehdä lisää. Kotona Sinna olikin aivan naatti.

Eilen sitten olikin koulutuksen katsomista, kun Outi Koski tuli kouluttamaan agilityä. Sinna pääsi hallille mukaan ja käytettiinkin radanrakennushetki tokoiluun - täydellistä häiriötä ympärillä pyörivät ja hyörivät ihmiset. Aloitettiin tunnarilla. Kapuloita oli yli kymmenen, hyvin toisten ihmisten hajustamia. Toistoja n. neljä, joista joka kerta toi oman. Nyt oli selkeästi rauhallisempi sen oman etsimisessä, tyrkki vähän kyllä nenällä mutta muuten pysyi hillittynä. Sen jälkeen metallinoutoa. Heittelin kapulaa eri suuntiin, koetin parhaani mukaan olla heittämättä sitä kenenkään päähän. Hyvin Sinna haki, vaikka välissä saattoi olla ihminen tai hyppy. 

Sitten seuraamispätkää, joka oli vallan mainiota. Mukana askelsiirtymät sekä vauhdin muunnokset. Seuraaminen oli agiesteistä johtuen painostavaa, mutta ei se haittaa. Jotenkin en koe että mun tarvitsisi lähteä korjaamaan mikäli Sinna seuraa liian intensiivisesti - mikäli se tekee sen koetilanteessa, olen siitäkin iloinen. Se on aina parempi kuin laamaseuraaminen. 

Seuraamisen jälkeen kaukokäskyjä, jotka oli aivan kamalat. Nyt näkyi se muutos, minkä häiriö tuo tullessaan. Sinna jumittui, ei kyennyt asentomuutoksiin, pälyily ympärilleen ja mölisi. Ei auttanut kielto, ei mikään. Tehtiin siihen väliin luoksetulon stoppia seisten, se sentään onnistui täydellisesti. Sen jälkeen vähän kävelyä ympäriinsä, rauhoittumista ja uudet kaukot. Nyt onnistui. Oli jähmeä, mutta hiljainen. Tässä me tarvitaan nyt eniten treenia. Lopuksi me sitten vaan hengailtiin siinä radalla vielä ennen kun porukka alkoi ohjaajan kanssa tutustua rataan. Sinna kävi juttelemassa ihmisten kanssa ja taisi se yhdessa putkessakin piipahtaa. Onnellinen possu. 

Hetken aikaa Sinna seuraili sylipossuna koulutusta, sitten Pete tuli hakemaan Sinnan lenkille kotiin. Oli kuulemma jäänyt tokovaihe päälle kun suurimman osan lenkkiä oli kävellyt tiiviisti vasemmassa jalassa kiinni :)

Tähän loppuun vielä kuvia meidän lauantailenkiltä. Sinna ja Venni eivät lenkillä malttaneet leikkiä, mutta eilen ennen koulutuksen alkamista kyllä leikkivät. On ne hauskoja.