Kapulahommia

Viime viikolla ei käyty kertaakaan hallissa treenaamassa - mikä lie laiskuus iskenyt. Sen sijaan keskityttiin kotona niihin tarkkuutta vaativiin juttuihin, mitä ei vielä halliin viedä. On treenattu noutoa sekä puukapulalle että metallikapulalla, tunnaria, kaukoja ja luoksetulon maahanmenoa.

Puukapulanoudossa ollaan keskitytty siihen että se otetaan nätisti suuhun ja tuodaan nätisti sivulle. Nostovaiheessa Sinna ottaa kapulan mun makuuni turhankin kovaa suuhun, rusauttaa oikein kunnolla (käytössä ohjatun noudon kapula, eli normaalia ohkasempi). Kuitenkin tiukan otteen jälkeen pitää nätisti ja palauttaa. Tuo palautusvaihe on se hankalin, se oikean paikan löytäminen selvästi vähän hermostuttaa ja aiheuttaa pientä mälväämistä. Toistojen myötä kuitenkin väheni.

Metallikapulaa ollaan nyt todella ahkerasti haeskeltu. Varsinkin ennen ruokaa, jolloin Sinna hakee sitä varsin innokkaasti nälkäisenä. Suoraa hakua n. 5 metrin päästä sekä häiriökapulapitoa, jossa Sinna istuu mun edessä metalli suussa ja mä tökin sitä kapulaa eri suunnista, otteen pitää pysyä. Tää on meillä heikoin, koska Sinnahan pulauttaisi sen kapulan ulos heti kun käsi on lähellä. Toistot auttavat tässäkin ja pito parani. 

Tunnistusnoudossa pääsiin viimeinkin kokeilemaan ritilätunnaria, kun Mari kiltisti lainasi omaa uuniritiläänsä meille. Aluksi kolme tunnaria, joista yksi oli siis se oma. Sinna meni vauhdikkaasti ritilälle, haisteli kyllä mutta yritti kovasti ottaa tunnareita sieltä ritilän välissä. Vaikka naksautin oman haistamisesta, niin ei tullut hakemaan palkkaa vaan jäi kaivamaan sitä omaansa sieltä esiin. Houkuttelin sitten siitä namille.

Vaihdoin siten että tunnareita oli yhteensä kuusi ritilän alla, Sinna vaihtoi myös tekniikkaa. Meni ja tumautti itsensä koko ritilän päälle, haisteli oman ja yritti kaivaa sitä sieltä. Onnistui liikuttamaan ritilään niin paljon, että sai sen oman sieltä esiin ja toi tyytyväisenä... Tähän kohtaan heitin ritilän sivuun ja tehtiin tunnaria ihan perustekniikalla. Viisi hajutonta ja yksi oma. Joka kerta haisteli nätisti kaikkia ja toi oman. Kesti hyvin toistoja (!!!). Loppuun sitten vielä piilottelin sitä yhtä omaa ympäri kämppää ja Sinnan piti hakea. Kerran jäi pureskelemaan, toruin ja otin pois. Seuraavalla kerralla kiikutti nätisti.

Tulin siihen tulokseen että tunnariritilä on hirmu kiva tunnarin opetustekniikka - koiralle joka ei ole ennen tehnyt tunnaria. Hyvä tekniikka kun pitää saada haistamaan vaan sitä omaa ja päästä palkkaamaan siitä. Tuota voisi melkeinpä tehdä jatkeena post-it-lapputunnarille. Mutta koiralle, joka osaa tunnaria jo aika pitkälle, tuo on hyödytön. Ainakin meidän kohdalla. Sinna on niin vahvasti oppinut sen, että sen oman hajuinen pitää tuoda, että keskittyy siihen täydellisesti. Sitä keskittymistä en viitsi alkaa lopettamaan, joten meidän ritilätreenit on siinä. Kuitenkin niin kiva tekniikka oli, että varmasti tulen suosittelemaan sitä.

Kaukoissa testattiin sitä että kestääkö Sinna kokonaista sarjaa kotioloissa huutamatta. Ja kestihän se, oli palkka takana tai ei. Eli tässä meillä on varmaan hallioloissa vireongelma (Sinna siis huutaa kaukot läpi).

Luoksetulon maahanmenossa koetin lähinnä saada sitä maahanmenoa nopeammaksi. On aika hankalaa, koska Sinna on aika tarkka miten ne tassut pitää asetella ja nätisti pitää mennä maahan. En oikein tiedä miten sitä maahanmenoa saisi terävämmäksi. Mutta hei, mä oon ollut reipas ja ilmoittautunut kahteen tokokoulutukseen, joten siellähän tuota pääsee kysymään! Hirmu kiva että tässä lähellä on nyt noita koulutuksia, sieltä meen imemään kaiken neuvon mitä irti saan.

Metsälenkillä törmättiin kaiverrettuun puuhun :)

Pikkutreenien ohessa ollaan ihan vaan nautittu keväisestä ilmasta. Ollaan ulkoiltu paljon, käyty metsälenkeillä, bongailtu pikkulintuja (ihan kameran kanssa, ne ei vaan halua pysyä mun putken etäisyydellä silloin kun on koirat mukana...). Miljan kanssa käytiin se akupunktiokeikkakin. Selkä on taas kunnossa hoidon jälkeen, kilpparitestit osoittivat että kilpirauhasarvot ovat edelleen liian korkealla. Lääkitystä on laskettu jo aika paljon, joten alkaa paha kyllä näyttämään siltä että koko kilpirauhasen vajaatoimintadiagnoosi on aikoinaan ollut virhediagnoosi.. Aika näyttää päästäänkö lääkityksestä kokonaan eroon. 

Milja löysi jo alkulenkistä kepinpätkän, mitä sitten kanniskeli loppulenkin. Kotipihaan vietiin se talteen ja sitten vasta malttoi mennä sisälle :)