Sitä ja tätä

Meidän huushollin motto on näköjään se, että aina jonkun pitää olla potilas. Sinna sai torstain fyssarikäynniltä terveen paperit, mä sain megaflunssan. Siitä lähtien ei oo energiaa riittänyt mihinkään, joten meillä on ollut hyvin rauhallista.

Mutta tosiaan, se fyssarikäynti. Kaikki kunnossa, paria pikku normaalijumia lukuunottamatta. Takakinkut tasapaksut, ei puolieroja. Me saadaan siis tehdä nyt taas ihan kaikkea! Agilitystä tosin oli puhetta että ei aloiteta ennen kuin Patricia tulee parin viikon päästä katsomaan mitä Sinnan hyppytekniikalle kuuluu. Siihen asti pysytellään vielä esteistä poissa.

Viime viikon tiistaina kyllä tokoiltiin, en tosin muista siitä kuin tunnarin ja metallinoudon. Hallilla siis oltiin ja tehtiin nyt sitten hallitunnari. Se oli jotain karmeaa, aina ensimmäisillä kerroilla Sinna nosteli ja toi väärää. Toka kerta sitten skarppasi ja toi oikean, mutta nosteli ensin muita. Hyvin levotonta. 

Metallinouto sen sijaan aiheutti kunnon naurut. Sinnalla on ollut metallikapulan kanssa aloittaa sivulle kääntyminen hyvissä ajoin ja kääntyy kuin valtamerilaiva. Heitin kapulan, Sinna lähti vauhdilla hakemaan. Nosti, tuli laukalla luokse, aloitti kahta metriä ennen mua kääntymään, päätyen istumaan metrin mun eteen. Siinä istua nökötti ja vilkasi vähän ylös takaviistoon että hei, otas tää kapula. Oikea koirankouluttaja olisi varmaan neuvonut - mä repesin nauruun. Siinä naurun lomassa sain viitottua sen oikealle paikalle. Ihana pieni possu, ei meillä ainakaan koskaan tylsää ole :)

Tunnariin sain Jonnalta ohjeen, että tunnarikapuloita vaan lisää ja ignoorata siinä ne väärien nostot. Siispä tänään katseltiin vähän miten se tunnari sujuu viikon tauon jälkeen. Ensin metsässä oman piilottelua - tehokkaasti haisteli silloin kun ei keskittynyt kaikkeen muuhun mahdolliseen. Omassa pihassa sitten ihan kunnon liikettä. Kapuloita oli yhteensä n. 10 kappaletta (en jaksanut hakea varastosta lisää). Sinna meni nätisti kapuloille, tyytyi vaan haistelemaan ja toi oman. Toi oman jokaisella toistolla ja toistoja sentään oli neljä! Mielentila oli selvästi hyvä. Tähän pitää pyrkiä jatkossakin.

Olin ehtinyt jo miettiä huhtikuun loppuun, toukokuun alkuun ensimmäistä voittajan koetta. Nyt se ajankohta tuntuu tulevan hirmu pian, varsinkin kun hukattiin tässä viikko tehokasta treeniaikaa. Mutta ehkä se ei mennytkään hukkaa, Sinna taisi suorittaa aivotyöskentelyä koko sen ajan ;) 

Kuvat on meidän tän päivän pikkupyrähdykseltä takametsään.