Hoitoa hoidon perään

Aina välillä sitä pohtii, että kun mä koiria käytän erilaisissa hoidoissa ja jumppaan niitä, että pitäisikö sitä tehdä omankin rungon eteen jotain? Hartiat on jatkuvasti jumissa, puhumattakaan paskasta oikeasta kädestä, alla pyörivistä nilkoista ja sun muista. Hieronta ei takuulla tekis pahaa, mutta kun ei raaski. Koirissa jotain vikaa? Joo, hoitoon samantien ja nopeasti. No, ainakin jotkut meidän taloudessa on kunnossa.

Viime lauantaina ajeltiin akupunktioon. Tietenkin hirveä lumipyry, Heinola -Kouvolatie oli aivan karseassa kunnossa. En oo tainnut eläissäni pelätä niin paljon kun silloin. Hissukseen ajeltiin ja hengissä perille selvittiin. Takaisin tultiinkin sitten Lahden kautta. Mutta itse hoito. Miljalta kupattiin taas verta kilpirauhasarvon selvittämiseksi. Sen jälkeen piikit niskaan ja lattialle nukkumaan. Selässä oli jumia, perusjuttua siis. Muuten jees. Sinnalla oikea etulapa jumissa (sen bakteeritulehduksen aiheuttaman ontumisen tulos), samoin selässä ja rintarangassa klikkejä. Neulat ja sähköä, taas oli rennompi Sinna.

Tänään sitten oli Sinnan fysioterapia, tällä kertaa auton nokka meni kohti Porvoota. Onneksi ajokeli oli mainio, sen verran näköjään tuo lauantainen säikäytti että auton rattiin istuminen ei tuntunut mukavalta. Matka kuitenkin meni hyvin ja perillekin päästiin ajoissa. Koko käynti jännitti mua ihan kamalasti, huomaa että tää harrastuskielto on alkanut rassaamaan, olisi kiva tehdä jotain.

Ulkona liikettä katsoessa Sinna olisi halunnut singota sinne sun tänne. Meni hetki, ennen kuin saatiin ravi esiin ja sehän ravasi puhtaasti. Sisällä pöydällä tutkiessa todettiin että oikean jalan pohjelihas on pienempi kuin vasemman. Eli ei vielä käytä sitä täysin, tossa jalassahan se revähdys/mikälie olikaan. Patricia hoiti koko Sinnan läpi, sai kaikki klikit mitä koko koirassa oli auki. Kaikkien parasta koko käynnissä oli se, että saadaan aloittaa normaalielämä. Vapaanajuoksentelua, tokoilua. Agility oli ainut mikä kiellettiin vielä, syynä nuo eriparikoivet. Ei ole järkeä aloittaa hyppäämistä, jos lihakset eivät ole tasapainossa. Nyt kiltisti vielä 6 viikkoa koetetaan saada jumpan avulla lihastasapainoa kuntoon ja jos ei ala tuloksia näkymään niin sitten mietitään muita keinoja.

Mua ei edes harmita se, että agilityä ei saa harrastaa, koska tärkeintä on se että se selkä on auki. Saadaan lähteä metsälenkeille, saadaan tokoilla. Saadaan tehdä kaikkia kivoja asioita. Nyt täytyy kaivaa tokolaatikko varaston syövereistä, me aletaan treenaamaan!