Onnistumisen iloa

Meidänhän ei siis Sinnan kanssa pitänyt enää tehdä avointa luokkaa. Olin saanut tarpeekseni koko luokasta, tuntui että se oli meille kirottu. Ensimmäisellä kerralla saatiin ykköstulos, sen jälkeen semmoisia paria pistettä-vaille ykköstulos-tuloksia. Viime vuosi olikin sitten yhtä katastrofia,hävettävän huonoja kokeita, joissa tosin oli omat onnistumisensa. Ulkokokeet eivät vaan niin vahvasti ole sääherkän koiran kokeita.

Mutta nyt kun sm-kisoihin tuli sääntömuutos, että voittajassa vaaditaan joko tk2- tai voi1-tulos, niin oli pakko tekemään jotain. Koska voittajan liikkeet levisivät totaalisesti, niin ei muuta kuin sitä tk2-tulosta tahkoamaan.

Erityisemmin ei treenattu - Sinnahan kyllä osaa. Ainut mitä alettiin tehdä viikko ennen koetta oli liikkeestä seisomista ja luoksetulon pysäytystä. Koska, kyllä Sinna osaa. Koe oli siis eilen torstaina ja tiistaina Sinna tuntui väsyneeltä. Siispa minä fiksu päätin että keskiviikko on täydellinen lepopäivä, käytiin vaan Miljan eläkeläislenkillä ja muuten lepäiltiin. Virhe, minkä tein silloin staffipäivilläkin. Täydellisen lepopäivän jälkeen Sinna on piippaileva energiapommi.

Koe oli Mikkelissä, tuomarina Pauli Härkönen. Paikka oli varsin kiva mah:n halli, jossa riitti kivasti tilaa yleisöllekin. Meitä oli kahdeksan avoimen luokan koiraa, Sinna oli toiseksi viimeinen suorittaja. Tässä liikkeet, pisteet ja selitykset:

Paikalla makaaminen - 10 (hieman oli piippailut, mutta muuten täydellinen)
Seuraaminen taluttimetta - 8,5 (edisti paikoin, vika pa vino)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 7 (tarvitsi kaksoiskäskyn, jäi eka seisomaan)
Luoksetulo - 6 (ei pysähtynyt)
Seisominen seuraamisen yhteydessä - 10 (vaikea keksiä mitään, koska toimi niin kuin pitikin)
Noutaminen - 8 (mälväsi niin iloisesti)
Kauko-ohjaus - 10 (pari kertaa piippasi, muuten toimi niinkuin pitikin)
Estehyppy - 8 (jäi istumaan nenä kiinni esteeseen ja kolautti hyppyä palatessaan)
Kokonaisvaikutus - 9

Yhteensä 170p. AVO1 tulos ja sijoitus 3.

Ainut mikä jäi hivenen harmittamaan oli tuo luoksetulo, se kun on ollut niin hieno. Mutta sehän myös hajosi tuossa pari viikkoa sitten. Nyt tuntuu siltä että Sinna odottaa liikaa sitä lentävää palloa, eikä pysähdy ennen kuin se lentää. Pitää siis vaihtaa taktiikkaa ;)

Nyt sitten viimeistä avoimen luokan ykköstä metsästämään, saa nähdä saadaanko sitä. Ihan kiva tuo luokka on, oon tyytyväinen että sitä käydään näin läpi vaikkei sm-kisoihin päädyttäisikään :)

Eilinen koe jotenkin kyllä pelasti tämän viikon, joka alkoi vähän surkeasti. Tiistaiaamuna Miljalla oli hirmuinen hätä ulos ja ulkona sitten pissaili usein. Diagnosoin sen itse samantien virtsatietulehdukseksi ja eikun lääkäriin. Lääkärissä tehtiin sama diagnoosi, mutta katsottiin silti mitä sille virtsarakon kasvaimelle kuului. Ja sehän oli lähtenyt kasvamaan :( Kasvainhan todettiin tammikuussa 2012, eikä sille pystytty antamaan mitään ennustetta. Viime kesänä se oli pienentynyt, eli lääkitys oli toiminut. Nyt se on taas sitten kasvanut, mutta ei kuitenkaan siten että häiritsisi elämää. Tulipahan kuitenkin taas muistutus, että jatkoajalla Miljan kanssa mennään. Päivä kerrallaan mennään ja nautitaan,niin kauan kuin Milja on kivuton ja iloinen. 
 

Huonolaatuinen kuva, mutta hauskasta tilanteesta. Sinna haaveilee Miljan lelusta, mutta koska Milja on Smaug-lohikäärme joka kerää aarteensa eikä niistä luovu, niin haaveksi Sinnan toive jää :D

Antibioottikuuri onneksi tepsi nopeasti ja jo keskiviikko-iltana Milja aloitti tutun iltaleikkinsä. Illan myös kruunasi myöhässä tullut päiväposti - Milja on päässyt canis-lehden kanteen! Milja ja Sinnahan on ennenkin olleet lehdessä, mutta nyt ensimmäistä kertaa kannessa. 

Vähemmästäkin tulee iloiseksi :) Nyt pääsiäinen me aiotaan vaan levätä ja nauttia koko porukka. Sinna joutuu ehkä vähän treenaamaan, mutta tietenkin iloisella meiningillä. Hyvää pääsiäistä! 

Tälläiseltä näyttää Sinnan suunnitelmat pääsiäiselle.

Milja taas on aina valmis hommiin <3