Vähän erilainen viikonloppu

Kerrankin vapaa viikonloppu ja ehdin sille kovasti suunnitella jo kaikenlaista aktiviteettia, mutta Sinna porsastelikin ne suunnitelmat uusiksi.

Perjantaina töiden jälkeen lähdettiin mökille haravointitalkoisiin. Sinna oli onnessaan, kun pitkästä aikaa pääsi mökille. Mökkeily on Sinnalle pelkkää leikkimistä, ihmisten luona pörräämistä. Mukaan ostettiin pallo, jonka kanssa Sinna telmikin aikansa kunnes sai sen rikki. Parisen tuntia oltiin oltu, kun katsoin Sinnan syövän tikkua. Menin ottamaan sitä pois, kaivoin kurkusta palasia ja aloin haistella käsiäni - ei muuten ollut tikku, se oli sikari. Kuka lie meidän pihalle heittänyt, mutta koiran ruokavalioon se ei kuulu. Sain kaiken kaivettua, lähdin rantaan pesemään käsiä ja sen jälkeen googlettelinkin että kuinkas myrkyllinen eväs se oli. Ei nyt mitään tappavaa, mutta ei silti suositeltavaa evästä (yllättävää). Kun palasin takasin yläpihalle, sain kuulla että Sinna oli juuri popsinut toisenkin samanlaisen evään - voi kuinka kiva. Siinä vaiheessa lähdettiin ajamaan kiireen vilkkaa kotia ja kotona iskettiin hiiliä suuhun reilummalla määrällä.

Kotona Sinna oli vaisu, makoili uupuneen oloisena. Vaikea kuitenkin oli sanoa että oliko kyseessä ihan pitkän riehumisen jälkeinen väsymys vaiko epäsopivat eväät. Käytiin kuitenkin pieni kävely vielä illalla ja siellä Sinna ihan reippaana tallusteli. Sen jälkeen alkoikin sitten oksentelu, yhteensä neljä kertaa illan/yön aikana. Kaikki haitallinen tuli ulos, mukaanlukien lelun palanen. Oli sitten sitäkin ehtinyt napostella, ei mulle ollut tullut mieleenkään että se söisi lelujakin. Onneksi tuli ulos. 

Lauantain vietettiinkin sitten rauhallisemmin, lähinnä kotona puuhaillen. Lyhyitä kävelyitä, pientä pihalla oleskelua. Ruokaa pienissä osissa usein, vatsa kesti hyvin. Illalla Sinna malttoi jo antaa pallokalalelulle kyytiä, joten päättelin tilanteen normalisoituneen. Opinpahan että kannattaa sitä hiiltä pitää aina kaapissa, ei sitä koskaan tiedä koska tarvitsee.

Tänään sitten oltiin vähän reippaampia, käytiin ravikilla tekemässä pikaiset leikkitokot. Keskityttiin siis lähinnä leikkimiseen, hieman tosikkomaisuuden ripauksella. Liikkeestä seisominen on edelleen hieno, maahanmeno on kärsinyt siinä sivussa. Luoksetulon pysäytystä koetettiin parillakin eri keinolla, ei vaan meinaa pysähtyä. Saa nähdä millä sen saa takaisin kasaan. Loppuun vielä tunnari, joka itsessään toimi hienosti. Sinna meni nätisti kapuloille, haisteli muita kunnes tuli oma vastaan. Yritti ottaa suuhun, mutta ei, kun ällö hiekka. Yritti ottaa uudestaan, ei vieläkään. Kävi haistelemassa vieraita, mutta ei yrittänytkään ottaa niitä kun ei ole oma. Palasi omalle, vähän töni sitä parempaan asentoon. Lopulta otti sen suuhun, suuri vastenmielisuus naamasta paistaen - hirmuisen ällö tikku hiekassa. 

Tehtiin me kerran perusnoutokin. Aivan kamala...

Että siinä sitten meidän ulko(hiekka)kenttien ongelma. Hiekasta esineiden nosto. Metallinenhan aiheutti aiemmin jo saman. On niin hieno suu Sinnalla että sinne ei hiekkaa saa joutua :) Mutta koska tunnari oli muuten niin täydellinen niin Sinna sai sitten leikkiä lempparilelullaan vielä pitkään. 

Täytyy kyllä sanoa että taidan jakaa Sinnan ällötyksen hiekkaa kohtaan - se pölyää ja sitä on kaikkialla. Lauantaina illalla pesin Sinnan ja voi kun se oli puhdas. Ei ole enää. Ei ole myöskään mun treenivaatteet, ne on hiekkapölyssä. Mä taidan treenata kesänkin hallissa :D