Pieni saikku tosiaan tuli Sinnan pattioperaatiosta. Poisto meni hyvin ja samalla otettiin hammaskivikin. Koko toimenpide tehtiin sillä välin kun Milja oli akuneulat niskassa - nopeaa toimintaa siis. Pari päivää Sinna sai levätä toimenpiteen jälkeen ja sitten taas normaalielämään.
Viime keskiviikkona tutusti Oilin opissa (mitenköhän me pärjätäänkään sitten kun tää kurssi loppuu!). Aloitettiin kaukokatselmuksella. Vähän levoton, seisomaan nousuissa tuppasi etenemään. Katseltiin eri palkkausvaihtoehtoja, takapalkka ei oikein toiminut vaan sivupalkka oli ihan hyvä. Näitä mä oon ennenkin pyöritellyt niin mielessä kun treenatessa ja on se vaan hassua - aina kun jollekkin näytän, niin tuo sivupalkat toimii hyvin. Mutta kotona treenatessa ne sivupalkat ahdistaa vaan Sinnaa ja väistää niitä. Hassu.
Treenattavaksi asiaksi tuli vahvistaa sitä etupään paikallapitoa. Etutassut jonkin erilaisen alustan päällä, mistä ne ei saa liikkua tai sitten joku rima tms. eteen. Kallistuin pitämään jotain siinä edessä, kokeiltiin tassuja alustan päällä mutta ei oikein klikannut Sinnan päässä. Rima (tai taiteltu pyyhe) toimii. Ongelmaksi meidän kaukoissa kuitenkin muodostuu seisomisesta istuminen. Sen Sinna tuppaa tekemään taakse ja siitä sitten kun nousee seisomaan niin Sinna on siirtynyt liian taakse. Paljon pystyn pelaamaan sillä että sekä seisomisesta että istumisesta Sinna osaa mennä suoraan maahan sekä taakse maahan, mutta tuota ongelmaa en oikein noilla voi pelastaa.
Kaukojen jälkeen ruutua. Nyt hirmuisesti kaikenlaista treeniä että ruutuun menomatkalla voi olla vaikka mitä. Ja jos menee vallan temppuiluksi, eli hakeutuu lähellä olevien ihmisten, esineiden luo, niin sitten vaan pannasta kiinni ja viedään sinne ruutuun. Vaihtoehtoja ei ole, ruutuun mennään. Tätä sitten koetin treenailla itsekseni kun sunnuntaina hallilla oltiin. Tarkoituksena oli käyttää Maria ja Venniä ruudun matkan varrella olevina häiriöinä, mutta ei tarvittu. Häiriöksi riitti jo ei-ruudun matkan varrella ollut, seinän vierustalla olevat putket. Sinne vaan hujahti. Vaati taas pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä taistella ruudun kanssa. Miten voikin olla että se ruutu toimii muualla, mutta ei sitten kotihallissa? Käsittämätöntä!
Ruututreenin lisäksi tunnaria. Ihan pitoa, sekä hakua. Sitten etsimistä. Kolme tötsää, yhden alla tunnari. Haistelee hyvin, ottaa oman ja sitten pureskelee. Miten voi olla mahdollista, että Sinna osaa hyvin tuoda ja pitää jne. mutta heti kun nenä otetaan käyttöön niin menee pureskeluksi? Vallan ärsyttävää ja niiiiin vaikea saada pois. Onneksi tälle vuodelle ei ole kokeita suunniteltuna...
Merkille meno sentään pelasti tuon sunnuntain treenit. Se oli oikein mallikasta.
Niin, ja käytiinhän me agilitykoulutuksessakin. Ongelmat oli tuttuja (pitkillä, vauhdikkailla suorilla rimojen pysyminen) ja onnistumiset tuttuja. Tiedän mitä Sinna ei osaa ja mitä osaa. Taas tuli muistutuksena että muista pitää kontakti koiraan, mutta silti liikkua eteenpäin. Se vaan on niin pirun vaikeaa...
Pienenä mustana pilvenä meidän muuten niin aurinkoisessa elossa on nyt Sinnan patin patologiset tulokset. Se kasvainpatti oli pahanlaatuinen, mutta onneksi sen laatuinen että leviäminen on harvinaista. Täytyy nyt vaan tarkkailla ja toivoa että uusia patteja ei ilmaannu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti