Lähdetään kuitenkin liikkeelle meidän agilitykisoista toissa viikon sunnuntaina (siis 26.10.). Koska lähellä on kisat, niin sinne on mentävä. Viis siitä että mitään olla treenattu, sinne vaan mentiin. Oltiin jo aamulla siellä kannustamassa Maria ja Venniä hauskoihin suorituksiinsa ja iltapäivästä oli sitten meidän vuoro. Ykkös-kakkosluokien vaihtuessa hain Sinna jo sisälle halliin ja oltiin nyt siellä tässä meidän uudessa kurissa. Ja hemmetti. Enpä olisi uskonut että Sinnan kanssa joskus oltaisiin kisoissa kisakentän vieressä, Sinna nätisti paikallaan pötkötellen. Sama jatkui radalle mentäessä, oli kivaa kun koira oli täysin käsissä. Oma luotto ei vaan riittänyt siihen että pysyy paikallaan lähdössä ja rauhallisen alun sijaan kutsuin nopeasti ja tietenkin se ensimmäinen rima tippui. Muuten koko rata oli aivan älyttömän hyvää menoa, kiva että on ohjattavissa oleva koira ja yhteistyö pelasi. 10 virhepistettä yhteensä, tuo eka rima ja sitten radalla yksi rima. Mutta hirmu kivaa oli!
Agilityrataa katselin jo maksien aikana että ei ole meidän rata. Olisi pitänyt olla kontaktit kunnossa ja ne ei ole tällä hetkellä. Juoksukontakteja ollaan tehty ja koetin sitten rääkyä pysähdystä. Sekasin meni pieni koira ja päädyttiin väärälle esteelle. Hyllyteltiin aika rattoisasti muissakin paikoissa, nyt oli pasmat niin sekaisin. Mutta kivaa oli ja se on tärkeintä.
Viime keskiviikkona sitten taas Oilin opissa. Ei ollut jotenkin yhtään meidän päivä. Keli oli aivan karsea, ajaa sai varovasti. Itselläni on fyssari aina keskiviikkoisin töiden jälkeen ja nyt olin poikkeuksellisen väsynyt sen jälkeen. Normaalia lämppälenkkiäkään ei jaksanut kävellä, oli niin puhditon olo. Halliin mentiin totutusti "uudella" tavalla, vierellä kontaktissa. Sen jälkeen Sinnan pitäisi mennä käy siihen-käskyllä maahan makailemaan, kun itse vaihdan kenkiä, riisun takkia, laitan treenitaskua jne. Mutta eipä käynyt. Mikään käsky ei mennyt perille, Sinna vaan jurnutti. Jouduttiin käymään aika kova keskustelu että maahan meni. Tosi harmi aloittaa treeni tollaisella...
Otettiin ensimmäisenä sitten tunnaria. Sinna hakee nätisti, mutta sivulle tullessa järsii. Koska ollaan niin pitkään tuota tahkottu, niin otettiin sitten vähän kovemmat otteet käyttöön. Sinna eteen istumaan ja kapula suuhun (vasta luvan saatua!). Mikäli jäystää, niin kevyesti kuonosta kiinni. Vapautetaan kun pitää nätisti. Aluksi Sinna laittoi kovastikkin vastaan ja tälläiselle kukkahatulle tilanne oli vallan kamala. Kuitenkin parin toiston jälkeen Sinna piti tosi nätisti tunnaria suussa, kesti samalla silittelyä päästä. Koitetaan nyt saada se järjetön pureskelu tällä tavalla kuriin.
Sitten ruutua. Ensin näytettiin mitä ollaan tehty. Sinna juoksee sisään, reagoi hitaasti jes-käskyyn ja reagoi kunnolla vasta maahanmenoon. Vähän pelastelu meininkiä, sen sijaan että koira tietäisi tarkkaan missä se ruutu on. Siispä erillistä ruutu treeniä siten, että Sinna jäi istumaan ruudun ulkopuolelle, itse menin ruutuun ja kutsuin ruutu, siitä ohjasin oikeaan asentoon. Kehua hyvä ruutu, hieno ruutu ja poistuin itse sieltä vaivihkaa. Siinä kohtaa koiran kuuluisi vähän vilkuilla että missäs sitä ollaankaan, Sinna teki sen vasta toisella kerralla.
Sitten alettiin hioa siihen jes-käskyyn reagoimista. Lähetys ruutuun, jes-käsky ja samantien juoksu koiran luokse ja megapalkka. Terävöityi hyvin. Huonona juttuna sitten Oili huomasi Sinnan haukkumisen. Lähtiessään pari terävää haukkua ja sitten hiljaa ruutuun. Siihen pitäisi nyt puuttua.
Ja tuota haukkumista sitten käsiteltiinkin lauantaina Korrin Pekan koulutuksessa. Aloitettiin ohjatun opiskelemisella. Tehtiin ihan "kisanomaisesti", tosin opastin Sinnan vielä siihen merkille. Haki hienosti oman, mutta siinäkin haukkui. Siitä päästiinkin sitten sopivasti keskusteluun koiran mielentilasta tokon aikana. Pureuduttiin mun palkkaamiseen, käytökseen. Sitä nähdäkseen Pekka halusi nähdä miten toimin kokeessa. Tehtiin kolme lyhyttä ALO/AVO liikettä kisanomaisesti. Tuttuun tapaan kehuin hillitysti liikkeen jälkeen, sitten seuruutin seuraavaan kohtaan. Sinnasta oli oikein nähnyt, kuinka se vaan patosi intoa sisäänsä, kun odotti kunnon palkkaa, hyppi jopa lelutaskulle. Eli reippaampi palkkaus sosiaalisesti. Harjoiteltiin semmoista että liikkeen jälkeen levitän kädet, astun taaksepäin ja hieno koira, loistava koira! Saa hyppiä vastenkin. Siitä sitten jollain lähelläpysymiskäskyllä siirrytään seuraavan liikkeen alkamiskohtaan.
Ohjatun noudon kapulalle haukkumista koetettiin estää siten että olen lähempänä kapulaa - ei toiminut. Laitettiin lelu matkalle, jolloin Sinna joutui miettimään tarkasti mitä on hakemassa - toimi sen verran, että kahden haukahduksen sijaan tuli yksi. Alettiin sitten miettiä että jospa vika on kokonaan siinä tokon tunnetilassa. Ihanne olisi, että ennen treenejä heittelisi lelua oikein paljon, väsyttäisi sen suurimman riehakkuuden. Ongelma tuossa on vaan se, että Sinnahan ei tuo lelua vaan jää sitä jäystämään. Itseään palkkaava koira on hyvä asia - tärkeintähän on että koira on tyytyväinen. Mutta onko Sinnan pallon jäystäminen kuitenkin "huumetta", jota on vain saatava lisää? Siihenhän Sinna ei väsy ikinä. Tästä lähdettiin miettimään josko jonkinaikaa testattaisiin nyt sitä, että tokoillessa palkkana olisi vain namit ja sosiaalinen palkka. Muuttuuko se mielentila? Estetään niitä hetkiä jolloin Sinna patoaa itseensä energiaa. Lisäksi läksyksi tuli opettaa joku ei-tokoliike pelkällä sosiaalisella palkalla.
Tätä tunnetilaa pohdiskelin itsekseni sitten loppuillan ja sunnuntaina kun mentiin Marin kanssa hallille niin tarkoituksena oli pureutua siihen lisää. Harmi vaan että koko treeni meni niin persiilleen että olisi kannattanut jäädä kotisohvalle nyhjäämään. Ensin tunnarinpitoa, no se meni hyvin. Sitten ufomerkille lähetystä, tarkoituksena naksutella sitä oikeaa merkkipaikkaa. Ja jestas että oli vaikeaa, pitkästä aikaa Sinna söi merkkiä, lätki sitä tassulle ja pahoinpiteli muuten vaan. Oli tosi vaikeaa löytää se oikea kohta, mikä on hienosti ollut jo esillä pitkään.
Siitä sitten ruutua treenaamaan. Ensin muutama kerta siten että näytän paikan ja sitten lähetystä. Muutama kerta meni nätisti ja sitten koko pakka alkoi vaan hajoamaan. Ensin Sinna alkoi hakeutua ruudun vasemman takakulman merkin taakse. Tosta noin vaan. Kun se ei kelvannut, niin sitten hilpastiin ruudun oikean etureunan ohi ja pois ruudusta, takana olevian esteiden sekaan. Ihan älytöntä menoa, ei mitään järkeä. Se oikea paikka ei vaan löytynyt sitten millään. Hetki taukoa, jolla mietin että pakkaanko koiran autoon ja kotiin. Kunnon itkupotkuraivariolo. Mutta ei, mentiin takaisin vielä sinne ruutuun. Muutama näyttö, läheltä lähetys, oikeasta kohdasta naksautus. Äärimmäisen vaikeaa, mutta kyllä se sieltä löytyi. Se vaan että Sinna ei enää mennyt sinne ensimmäisellä käskyllä. Ja haukkui, haukkui ihan hirveästi. Että kivat sille treenille. Joskus vaan pitäisi ymmärtää lopettaa ajoissa. Nyt me sitten koetetaan ottaa rennosti tässä muutama päivä, agiliitää ja pitää hauskaa. Katsellaan tokoa sitten taas keskiviikkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti