Viimeinen koulutuskerta

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös meidän tokokurssi, eilen oli viimeinen kerta. Aiheeksi päätin ottaa tunnarin, se kun on vielä niin kovin epävarma. Heti jos Sinna joutuu haistellen sitä etsimään, niin alkaa rouske. Muuten pitää ihan nätisti ja hakee. Tehtiin ensin siten että vietiin se oma tavarakeon sekaan, siellä oli siis laatikkoa, tötsää ja ohjatun noudon kapuloita. Teki hyvin töitä, otti ja rousk. Uudestaan, korostettiin sitä että multa saa nameja sillä, että heti kun Sinna lähti etsimään menin kyykkyyn ja sitten kun palauttaa niin nameja saa aivan valtavan kasan. Korostetaan sitä että luokse kannattaa tulla.

Sitten yhden piilotusta, kevyellä rouskaisulla. Siirryttiin katselemaan ihan pitoa. Kapula suuhun, sivulla seuraamista. Perusasentoa, maahanmenoa, istumista. Kaukotyyppisesti siis. Tässä kohtaa korostui se, että Sinna on vielä kovin epävarma sen kapulan pitämisestä. Näitä treenejä paljon.

Yhden luoksetuontia. Sinna istumaan, kapula n. metrin päähän ja kutsu tuo-käskyllä luokse. Tässä jos mälvää niin äpäp. Tässä tuli mulle ongelmaksi se, että en yksinkertaisesti näe sitä pientä mälväystä edestä päin. Sinna liikuttaa kieltä ja siitä tulee sitten se mälväys. Ensin siis isommalla kapulalla, jotta se liike näkyy mulle :D

Lopuksi vielä yhden piilotusta. Ja voi vitsi Sinna toi kauniisti! Vaikealla kannolla toi, ikäänkuin sikari olisi ollut suussa. Mutta ei yhtään mälväystä vaikka joutui käyttämään nenäänsä! Nyt sitten vahvistetaan sitä pitämistä näillä yhden kapulan treeneillä, ei vielä muiden esineiden joukosta etsimistä. Mä luulen että me joudutaan tekemään tunnaria jossain muodossa päivittäin, jotta oppi menee varmasti perille.

Aikaa jäi vielä, joten katseltiin kaukot. Viime koulutuksessa toimi ihan älyttömän hyvin se, että namit oli sivulla. Kotihallilla treenatessa ne taas aiheutti ihan älytöntä ahdistusta. Katseltiin niitä nyt ja kyllähän ne vähän ahdisti. Sinna menee lukkoon, tarjoaa liikkeitä mitä ei pitäisi tehdä, ei kuuntele. Kokeiltiin siten että nami tuli mun eteen - ahdisti edelleen. Tehtiin ihan helppoja tehtäviä mihin Sinnan olisi pitänyt kyetä keskittyä, ei kyennyt. Tässä kohtaa sitten pohdittiin sitä että ei niitä nameja kannata käyttää silloin kun ahdistaa. Eli vaan silloin tällöin ja joskus jouluna.

Lopuksi saatiin vielä esiin se, mitä en ole oikein meinannut saada koulutuksissa esiin, eli Sinnan älämölö kaukojen aikana. Ei siis semmoinen "olen niin energinen että halkean"-älämölö, vaan semmoinen kommentoiminen. Wiuh, tylsä tämmöi siirto. Möäh, mä tekisin mieluummin näin. Siitä mölisemisestä pitää kieltää, mutta ei siten että astun rivakasti eteen ja kiellän rivakasti. Sen sijaan pitää mennä luokse ja pitää pieni puhuttelu, mikä samalla vähän laskee niitä kierroksia. Tuo tekniikka toimi! Nyt oikein innolla odotan että päästään itsekseen noita treenaamaan.

Tämä tokokurssi oli kyllä älyttömän hyvä meille. Niin paljon mentiin eteenpäin kaikessa, että ilmoittauduin jo seuraavallekin. Nyt on semmoinen olo, että kokeisiin menoa voi jollain aikataululla ruveta suunnittelemaan ;)

Sinna odottaa vuoroaan.