Viime viikonloppuna käytiin myös Oilin luona, yllättäen teemana tunnari. Mitä me ollaan nyt tehotreenattu tunnaria, kolme kuukautta? Loppiaisena käytiin Christan opissa ja sieltä saatujen neuvojen mukaan ollaan treenattu. Kotona menee jo aika hyvään malliin, mutta sieltä pois siirtyminen on vaikeaa. Ja myönnettäköön, omat odotukset olivat niin korkealla tunnarin onnistumiseen heti hallissa (tyhmää, tiedän) että ne epäonnistumiset tuntui sitten vielä kovemmilta. Kärsivällisesti kuitenkin hallilla treenailin aina sillä yhdellä kapulalla, enkä sotkenut omia sekaan.
Sen sijaan Oilin luona sitten kokeiltiin kokonaista liikettä. Kaksiosaisesti, eli ensin laitetaan hakemaan yksi oma piilosta, kehutaan, sen jälkeen lähetetään toisessa suunnassa olevalle kokonaiselle tunnarille. Yhden haku meni hyvin. Toiseen suuntaan lähetyksellä toimi hyvin kapuloilla, mutta noin metrin kuljettuaan paluumatkaa alkoi jäystäminen. Kielsin, peruutti ja meni epävarmaksi. Oili totesi että työskentely itse kapuloilla on parantunut huimasti, mutta siihen palautukseen pitää saada nyt ajatus pois siitä kapulasta. Eli pitää tehdä vain että kiire kiire palauttamaan.
Ja siihen otettiin sitten avuksi häiriötreeni. Ensin yhdellä kapulalla. Sinna istumaan, kapula eteen ja itse noin kymmenen metrin päähän. Häirikkö siihen väliin, ennen kutsumista häirikkö kehuskelee nameillaan ja heittää niitä siihen matkalle. Ja sieltä pitää sitten koiran tulla kapula suussaan välittämättä nameista. Pari ensimmäistä kertaa Sinna meni lankaan, mutta nopeasti tajusi jutun juonen ja tuijotti mua kasvoihin tiiviisti ja palautti hienosti kapulan. Sama sitten kokonaisen tunnariliikkeen kanssa, tosin jätetään koira kapuloiden taakse, oma selvästi näkyville ja kutsutaan sieltä. Ensin taas haksahti ja sitten onnistui. Voi vitsi, sehän tuntui vallan toimivalta!
Tässä vielä video niistä onnistumisista, kiitos Mari!
Tunnarin lisäksi katsottiin luoksetulon stoppia ja ei se ole niin terävä kun saisi olla. Pitäisi treenata teräviä stoppeja enemmän, mutta jollain muulla kun tuollaisella mattoalustalla. Eli ulkotreeniä :)
Oilin käynnin jälkeen ajatuksena oli että sitten päivittäin käyn nyt treenaamassa tunnaria. No, hyvä ajatus mutta ei sitten mennytkään ihan niinkuin piti. Välillä muut kuviot haittaa harrastamista. Mutta maanantaina kuitenkin heti käytiin ja Pete lähti häiriköksi mukaan. Mä olin niin innoissani siitä että jee tää onnistuu, että en osannut odottaa niin kovaa epäonnistumista. Jätin Sinnan kapuloiden taakse, Pete houkutteli ja Sinna haksahti. Monta kertaa. Eikä kyennyt sitten tuomaan sitä omaansa, vaan palasi takaisin väärien luokse haistelemaan ja arpomaan. Äärimmäisen epävarmaa.Sain kuitenkin lopulta tuomaan sen oman. Eli ei se olekaan niin helppoa ja yksinkertaista kun kuvittelin. Lisäksi luulen että häirikkönä Pete on Sinnalle pahin, joten se vaikeutti lisää. Eli lisätreeniä vaan.
Mutta äärimmäisen suurena valopilkkuna oli, että noiden harjoitusten jälkeen päätin tehdä ihan kisanomaisen tunnarin. Pete seisoi edelleen siinä missä häirikkönä oli, mutta ei heitellyt nameja eikä puhunut. Lähetin Sinnan tunnareille, Sinna meni, haisteli, nosti samantien omansa ja palautti tyylipuhtaasti vauhdilla! Tässä kohtaa tuntuu nyt siltä että ollaan tehty läpimurto, täydellinen onnistuminen. Nyt tuntuu taas astetta paremmalta tämä iänikuinen taistelu tunnarin kanssa. Ehkä siitä vielä hyvä tulee. Ehkä.
(Nyt täytyy vielä tehdä lisähuomautus kun tässä loppuvaiheessa liitin tuon Sinnan tunnarivideon. En ollenkaan muistanut, kuinka helpotetusti tuo tunnari tehtiin muiden kapuloiden kanssa. Oili videolla näyttää kädessä olevia nameja ainoana häiriönä ja kutsuu. Pete sen sijaan viskeli niitä nameja ja kutsui. Ihmekkös se olikin niin hankalaa, mutta toisaalta, pitää sekin häiriö kestää)
Eilen Sinnalla oli astetta rennompi päivä, kun pääsi ensi kertaa eläissään hierojan käsittelyyn. Kaveri opiskelee urheilukoirahierojaksi ja tarvitsee kokemusta erilaisista koirista, joten Sinna pääsi käsittelyyn. Hassua oli siinä todeta, että niin, Sinna on kyllä kokenut kävijä fysioterapiassa ja akupunktiota on kokeiltu, mutta hierojalla ei ole käynyt. Jos ei nyt siis lasketa niitä kertoja kun itse olen hieronut kotona. Vaikka aluksi olikin aika jännittynyt, niin hyvin rentoutui käsittelyssä. Ja jumi löytyi, edelleen etuosasta. Mitähän ihmettä Sinna oikein touhuaa, kun onnistuu saamaan lavan alueelta itseään jumiin? Pitää nyt tarkkailla ja koettaa keksiä mikä on syynä moiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti