Agilitypainoitteinen viikko

Toko sm kisat lähestyy hurjaa vauhtia ja mitä me ollaan tehty? Agiliidetty! Pitää vähän kiskoa nyt itsestään sitä tokomotivaatiota :D

Viime viikolla tiistain treenit normaalisti, Sinnan kanssa tehtiin irtoamisia ja sitten yrityksenä kisanomaista (rata oli tämä ). Rata oli varsin kiva ja vauhdikas, tuossa loppu vaan oli meille täysin mahdoton. 12-15 suoralla vauhti kasvaa niin hillittömän kovaksi, että kääntö esteelle 16 ja välistäveto 17 esteelle oli aivan mahdotonta. Alma Schapen kanssa onnistuin, Sinnan kanssa en. Kaikenlisäksi meidän treeneihin Sinnan kanssa tuli hieman lisäväriä kun pussin kangas irtosi juuri silloin kun Sinna oli siellä sisällä - no sehän jäi pyörimään sinne sisälle eikä päässyt ulos ennen kuin autettiin. Nyt riittää nää estesattumukset, puomilta on tiputtu ja pussiin jääty kiinni, eikös siinä olekin jo tarpeeksi?

Torstaina oli Lotan koulutus ja sinne taas innolla. Intoa hieman himmensi alkulämmittelyn aikana näkynyt Sinnan ontuminen. Juoksi auton ympäri ja kun tuli takaisin ontui muutaman kerran voimakkaasti. Sen jälkeen käveli normaalisti, kävin koko koiran läpi eikä löytynyt mitään. Epäilys oli että astui vaan jonkun terävän päälle. Rataantutustumisen aikana vielä epäilytti se liike, mutta kun autosta ottaessa koira oli täysin normaali niin uskaltauduin sinne radalle. Treenit näytti tältä:

Siitä näkeekin aika hyvin mitä tehtiin ja koska ja miten. Nyt tuntuu siltä että edes jonkinverran alan tuntea Sinnan menoa ja mitä tehdä ja miten. Putkille pitää jäädä odottamaan, ei vedästystä. Tiukat käännökset esteille ajoissa, rimat tulee alas. Takaaohjausta pitää treenata. Ja pitää muistaa vilkuilla Sinnaa silloinkin vaikka ite viilettää tuhatta ja sataa, Sinna on äärimmäisen tarkka mun ohjauksesta. Siinäpä varsin olennaiset.

Tuossa videollakin näkee kuinka Sinna törmää tuollaiseen numerojuttuun (siis se juttu missä on numero, mikä laitetaan esteelle. Mikä sen nimi on?). En tiedä johtuiko tuosta vaiko jo aiemmista jutuista, mutta Sinnan liike illalla oli hieman köpö. Ei selvästi epäpuhdas, mutta ei kuitenkaan puhdaskaan. Myöhemmin myös löysin siitä köpöstä etujalasta vekin, eli osumaa tuli pahemmin.

Pari päivää Sinna sai levätä, lauantai-iltana ajettiin Helsinkiin, Sinna pääsi Maijan hoiviin ja itse menin Marille yöksi. Aamulla aikaisin agilityn sm-kisoihin Heinolalaisia kannustamaan. Ja hitsi että siellä menikin hienosti. Pasi&Figo sijalle 9 ja Marianna&Inka sijalle 13. Älyttömästi onnea, oli hienoa olla paikan päällä katsomassa noita suorituksia! Tuli itselleenkin hirmuinen hinku treenata agilityä ( ja tässä kohtaa se sisäinen ääni voisi sanoa että hei, toko sm!).

Pitkän päivän päälle Sinna pääsi vielä Liisalle hierontaan. Liikkeessä ei enää näkynyt mitään hirmuisen kovin kummallista. Jalat nyt meni miten meni, kunnon ravia ei löytynyt mutta Sinna meni niin iloisesti kaikesta että siitä nyt tiedä. Itse hieronnassa kovimmat jumit löytyi takareisistä, edestä myös jotain. Ei mitään hälyttävän pahaa, ihan semmoisia mitä voi tulla noilla touhuilla mitä nyt on tehty (varsinkin ne esteonnettomuudet). Hyvä juttu, normielämä saa jatkua.

Ja mä lupaan ja vannon, että tokoilen myös :D