Helteisissä sm-kisoissa grillattua possua

Niin ne tokon sm-kisat sitten viimein tulivat. Torstaina tein pienet viimeistelytreenit, perjantaina sitten vaan kerättiin voimia ja Sinna kävi uimassa. En tiedä johtuiko uimisesta vai mistä, mutta lauantai aamun jännitykseen Sinna oli kehittänyt pienen lisäjännityselementin. Heräsin viiden aikaan, kuuden aikaan oli tarkoitus lähteä. Ja heti kun näin Sinnan niin alkoi kiroaminen, sen silmä näytti tulehtuneelta. Puhdistin ja koska sen jälkeen oli siistimmän näköinen niin tulin siihen tulokseen että Pieksämäelle lähdetään ajamaan, katsotaan tilanne sitten siellä joukkueenvoimin. Varakoirakolle aiheutettiin pieniä sydämentykytyksiä, kun annettiin varoitus että ehkä saatetaan tarvita, mutta ei sitten tarvittu. Silmä oli paljon parempi puhdistuksen jäljiltä ja loppuillasta jo aivan normaalin näköinen. Siellä oli varmaan joku roska, joka sitten rähmi kunnolla ulos.

Tuo episodi vaikutti siihen, että itse ei ehtinyt niin kovasti jännittämään. Paikalla oltiin vähän jälkeen kahdeksan. Taija oli edellisenä päivänä käynyt jo laittamassa teltan pystyyn (kiitos siitä!), joten oli mukava päästä suoraan valmiiseen leiriin. Sinna sai köllötellä pitkään häkissään peiton alla, oli aika viileänä sielä. Meidän suoritusvuoro oli vasta joskus yhdentoista aikaan, joten ajattelin että en ota turhaan paistumaan liian aikaisin. Pieksämäellä meinaan oli kuuma, aivan liiankin kuuma.

Kovasti olen koettanut miettiä tota meidän suoritusta. Olen pohtinut että olisiko ollut jotain mitä olisin tehnyt toisin? Olisiko asiat muuttunut? Päällimäisenä fiiliksenä on ollut ylpeys Sinnaa kohtaan, mutta on siellä fiiliksissä vilahdellut se pettymyskin.

Kalkkilaivan kapteeni ja kuuma possu

Ennen omaa suoritusta käytin normaalisti kävelyllä, sen jälkeen palloiltiin siinä kehien lähellä. Vähän liian aikaisin oltiin liikenteessä, joten kertaalleen ehdin mennä takaisin teltalle. Nesteytys Sinnalla oli aloitettu jo torstai-iltana fitdogin jauheella ja sillä jatkettiin tuollakin. Häiriöön tottumisen takia otin Sinnalla häiriötreeniä siinä kehien vieressä, sujui hyvin. Kun meitä edeltävä koira oli kehässä, niin aloitin pallolla leikittämisen ja ihan hyvällä vireellä mentiin kehään. Ensimmäisenä liikkeenä seuruu. Lähti hyvin liikkeelle, mutta omasta mielestäni jätätti reilusti ja tässä kohtaa jo näkyi liisterimäisyys. Ihme ja kumma, numero oli 9,5. Tähän perään liikkeestä maahanmeno. Lähti hyvin, käskystä meni maahan, mutta oli samantien pompannut maasta ylös seisomaan. Olin ihan ??? koska olin kuitenkin noteerannut sen että maahan meni. Kolmantena liikkeenä tuossa kehässä oli nouto. Kapulalle Sinna juoksi hyvin, mutta vei sen sitten kehästä ulos. Mun takana oli joku kyyristynyt kuvaamaan noutoliikettä, joten sinnehän Sinna ampaisi. Harmi juttu, oli muuten siistein nouto muuten mitä Sinna on ikinä tehnyt. Oon tiennyt, että kyyryssä olevat ihmiset on Sinnalle hankala juttu, miksei niitä ole siis treenattu?? Oma moka.

Tämän jälkeen saatiin muutaman minuutin tauko ja odoteltiin toiseen kehään pääsyä. Fiilikset oli tosi ristiriitaiset, koska Sinna oli aivan poikki. Kuumuus vaikutti tosi pahasti. Mentiin sitten kuitenkin. Ensimmäisenä liikkeenä luoksetulo. Jäi hyvin, tuli laukalla, pysähtyi hitaasti ja siitä ravilla vinoon perusasentoon, josta korjasin. Hyvin liisterimäisesti koko liike. Numero oli muistaakseni 5,5. Liikkeestä seisominen, se meni hyvin. Tuloslappunen on vaan nyt jossain, niin en voi luntata siitä numeroa. Kaukot, tässä kohtaa jo oli hyvin epätoivoinen olo. Monta kaksoiskäskyä, tuntui siltä että yritin nostaa Sinnaa aina istumaan. Ennen hyppyä mietin jos keskeyttämistä, koska tuntui siltä että Sinna ei kykene siihen hyppyyn. Toisella käskyllä vasta lähti, hyvin lötkösti, istui hitaasti ja lötkösti takaisin. Kiitos ja sitten pois.

Kun ei jaksa niin ei jaksa

Onneksi tuolla oli hyvät viilennyspisteet, siellä sain koirat hyvin kasteltua. Sinna pääsi takaisin häkkiin pötköttämään. Pari tuntia sai odotella paikkamakuuryhmää. Sitäkin jo ehdin pohtia että kannattaako osallistua, mutta luulisi sitä nyt että makaaminen onnistuu. Väärin. Kaksoiskäskyllä maahan, ponkaisi siitä istumaan ja sitten kolmas käsky maahan. Piiloon kun pääsin, niin Sinna oli noussut istumaan ja kökötti nätisti koko loppuajan siinä.

Kokonaispistemäärä 91,83, ei tulosta. Se ylpeys Sinnaa kohtaan, mistä mainitsin tuolla, johtuu siitä että Sinna kuitenkin yritti. Se teki kaiken mitä pyydettiin niin kuin pystyi tekemään. Sinna olisi ihan hyvin voinut todeta että grillaannu itse täällä, mä lähden menemään. Siitä huolimatta, tuo ihana pieni possu teki ja yritti. Vaikka oli hirveän kuuma ja ei jaksanut liikkua. Nuo maahanmeno-liikkeet laitan kuuman hiekan piikkiin. Sinnalla on lähes kalju vatsa, joten siinä ei ole edes suojaavaa karvapeitettä. Ei ihme ettei halunnut makoilla. Kuitenkin hieman harmittaa, kun tietää koiran osaavan, ettei sitten onnistu. Toisaalta tiedän staffin olevan herkkä kuumalle ja kylmälle, joten ei sitä voi ihan kaikkea odotttaa onnistuvan.

Meidän joukkue kuitenkin onnistui tekemään aivan loistavia suorituksia ja heidän ansiostaan noustiin sijalle 10/70! Aivan loistavaa, ensimmäinen kerta Heinolalaisista sm-kisoissa ja noin kävin. Mahtista. Kiitoksia joukkuekavereille, kiitoksia Marille matkaseurasta ja kuvailusta. Olipahan kokemus.

Kaikki kuvat Mari Ali-Raatikainen!