Tuomarina kisoissa oli Esa Muotka, jonka radat ovat siitä kivoja että ne eivät ole ihan perinteisiä ykkösten ratoja, vaan niissä on jujuja. Ensimmäinen rata oli profiililtaan kiva, muutama vähän vaikeampi kohta ja sitten suoraan posotusta. Pahoittelen, en piirrä kuvaa mutta joskus jos Muotka laittaa sen nettiin niin linkitän. Mutta kuitenkin. Puoleen väliin rataa päästiin ja siinä sitten kepeillä aloin tuumailla että hitto, mehän ollaan menty puhdasta rataa tässä ja ei ole enää kuin vähän jäljellä. Ja niin, kun tämä ajattelu ei sovi mulle kun se vaikuttaa heti ohjaukseen, niin en ohjannut sitten keppien jälkeiselle hypylle ja siitä rima alas, sitä seuraavalla hypyllä sählättiin sitten vielä enemmän (siitä ei ihme kyllä tullut kieltoa). Loppuun asti puhtaasti sähläyksien jälkeen. Tulos 5, sijoitus 2. Ja ai että mua korpeaa. Miksi pitää alkaa ajattelemaan mitään ylimääräistä, pitäisi keskittyä vaan siihen rataan! Ei ole muuten ensimmäinen kerta kun on näin käynyt. Tyhmä minä, tyhmä tyhmä.
Kakkosrata oli ykköstä helpompi ja sitä oli vielä helpotettu lisää ensimmäisen radan vaaratilanteiden jälkeen (tai no vaara, kaikki eivät osanneet ohjata tiettyä kohtaa ja törmäsivät koirien kanssa). Aloitus oli hyppy, hyppy ja puomi, kaikki suorassa linjassa. Menin kahden hypyn päähän, lähelle puomin ylösnousua ja kutsuin. Sinna tuli kuin tykinsuusta (rimat pysyi!), ampaisi puomille ja puolesta välistä puomia tippui alas, suoraan mun eteen. Koskaan ikinä ei ole käynyt näin ja sehän veti mut ihan sekaisin. Mitähän tossa kuuluu tehdä, keskeyttää suoritus vai mitä? Kysyin Sinnalta onko se kunnossa (joo, sehän osaa vastata), katsoin liikettä (joka oli puhdasta ja reipasta ja esteille päin menossa) ja sitten päätin että jatketaan. Otettiin puomi uudestaan ja se meni ihan normaalisti. Yhdeltä putkelta tuli kielto (en ohjannut tarpeeksi pitkälle) ja yksi rima alas. Kokonaistulos 15 ratavirhettä ja pari sekkaa taisi olla aikavirhettä (yllättävän vähän, ottaen huomioon puomilla selkkaukset). Ihme ja kumma tuo tulos riitti palkinnoille 3. sijalle.
Tuo puomi kyllä jäi kummittelemaan ja pahasti. Onhan noita näkynyt kisoissa jonkun verran ja joskus joku tuomari taisi mennä samantien katsomaan koiraa ja esti kisoissa jatkamisen. En tiedä, olisiko omalla kohdallakin keskeyttäminen ollut viisasta. Jälkiviisaus paras viisaus. Onneksi oli lämmin koira ja toisaalta, kyllä tuo metsässäkin pomppii ties mistä. Mikään puolustus se kyllä ei voi olla. Yöllä näin unia että Sinna on aamulla ihan kolmijalkainen, onneksi näin ei kuitenkaan ollut. Säikäytti koko tapahtuma ehkä vähän liikaa.
Otsikkoon viitaten, muumimukeja lähdettiin metsästämään ja kaksi niitä saatiin. Oli aika nostalgista, 1.9.2007 oltiin Miljan kanssa agilitykisoissa ja silloin saatiin myös muumimukit samoilla sijoituksilla, jopa lähes samoilla virhepisteillä. Nyt on molemmilla koirilla palkintosaldoissa muumimukit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti